Tai oikeastaan sosiaalinen viikonloppu takana. Ihan selvennykseksi voidaan sanoa, että unohdutaan tuon miehekkeen kanssa helposti tänne omaan kotiin puuhailemaan, jonkinlaisia erakoita ehkä välillä. Pitää aina muistuttaa itselle, että jossain pitäisi käydäkin (muualla kuin töissä, kaupassa tai tallilla). Eilen tuli meidän porukat meille jeesailemaan, äiti auttoi minua pesemään ikkunat ja vaihtamaan uudet verhot olohuone/ruokahuoneen ikkunoihin. Mukavasti piristää aina ilmettä kun tekee pieniä muutoksia. Lisäksi uskaltauduin laittamaan mattoja lisää lattioille, kun Pyrykin rupeaa pikkuhiljaa olemaan sisäsiisti. Saa nähdä kuinka käy kun miullakin alkaa taas työt, koirat on päässeet tän kesän todella helpolla, kun mies kerkesi olemaan kaksi viikkoa kesälomalla ennen miun lomaa, ja nyt olen ollut sen kuukauden kotosalla. Keskiviikkona alkaakin arki taas, kun miunkin pitäisi töihin suunnata. Onneksi on kevyt paluu arkeen, kolmepäiväinen työviikko ja viikonloppu vapaa, mutta se viikonloppu vapaa meneekin sitten häissä toisella paikkakunnalla.
Eilen illalla sitten tulivatkin kaveripariskunta koiransa kanssa meille, grillailtiin ja saunottiin sekä istuttiin myöhään yölle ulkona. Tänään jatkettiin samalla sosiaalisella taipaleella, iltapäivästä käytiin isosiskon luona ja sitten isolla lössillä satamaan päiväkahveille ja vohveleille. Pyryn, Melissan ja Tessun uusi serkku-poikakin pääsi satamaan ihmisten ilmoille. Kyseessä on siis pikkusiskoni neljän vuoden haave ja odotus, berninpaimenkoira-vauva. Viikon verran on tyyppi asunut pikkusiskoni luona, ja onhan tuo melko mahtava tapaus. :-) Ja varsin erilainen kuin collie. Pikkuberni kantaa nimeä Benno, ja Benno on melko avoin ja rohkea tapaus. Tuollaisen ällösöpön pennun kanssa liikkuminen satamassa on vain hieman hankalaa, sillä KAIKKI halusivat rapsuttaa ja helliä pientä nallen lasta.
Rapsun kesälomakin on ohitse, johan tuo kerkesi lomailemaankin. Tänään kävin juoksuttamassa, ja vasempaan suuntaan otin myös laukan nostoja. Oikeaan kierrokseenhan tuo ei sitä edes osaa, koska on A) jäykempi siihen suuntaan B) koko ikänsä vasempaan kierrokseen juosseena sillä on "hitusen" huonompi tasapaino oikeaan kierrokseen ja C) tuo ruuna on käsittämättömän ravivarma, edelleen, vaikka siltä on kengitykselläkin vedetty ravibalanssia pois (nykyisin jo ratsukengässä). 95 starttia, 4 laukkamerkintää.
Tessusta on tullut jollain asteella iso tyttö. Tai sitten meidän koirista on vihdoin tullut aito lauma, sillä Tessun on vaikea sulattaa vierasta narttua. Tai ainakaan sellaista vierasta narttua, joka on yhtä dominoiva ja kovapäinen kuin Tessu itse. Lauantai-illan istuskelua häiritsi Tessun ja shiban yhteenotto, josta seurasi meidän koirien siirtyminen sisätiloihin. Melissallahan on joku käsittämätön valta toisiin koiriin, vaikka se onkin ihmisille käsittämättömän lapanen, niin harva koira lähtee Melissaa haastamaan. Suurin osa alistuu heti ensikohtaamisella. Sen takia Melissaa on aina voinut huoletta pitää yhdessä vieraidenkin koirien kanssa. Tarvittaessa se komentaa ja ojentaa, mutta muuten se vain valvoo tilannetta. Melissa olikin meidän koirista ainut joka sai pikkushibankin alistumaan, omistajat nauroivatkin ettei heidän koiransa mielistele ja alistu kenellekään toiselle koiralle, mutta Melissalle alistui samantien. Melissa on pitänyt Tessunkin kurissa, vaikka välillä se kokeileekin jäätä kepillä, niin aina viimeisen sanan sanoo Melissa, ja Tessu alistuu ja nuolee Melissan suupieliä. En tiedä tulisiko Tessulla sanomista muiden narttujen kanssa, vai onko tämä kyseinen koira saanut Tessun virittäytymään sellaiselle asenteelle, mutta jatkossa saakin olla varovainen. Isosiskon kaksi collienarttua on ok, mutta ne ovatkin pistäneet Tessun penteleen pienestä asti ojennukseen. :-D Uroksille Tessu vain alistuu ja mielistelee. Pienten pentujen kanssa Tessu on aivan loistava, hellii ja leikkii.
Tällaisia kuvattomia postauksia on varmaan sairaan tylsää lukea, pahoittelut siintä (jos joku tänne sattuu eksymään). Katsotaan saisiko sitä aikaiseksi hankittua itselleenkin jonkinlaisen kameran. Tarvetta olisi, mutta ei kuitenkaan millekään edes puoli-ammattimaiselle järkkärille, vaan sellaiselle kompaktin kokoiselle mutta laadukkaalle kameralle. Eli siis olisi kiva, että myös liikkuvasta eläimesta saisi otettua selkeän kuvan, eikä vain sumeita viivoja. Katsellaan, saisiko sellaisen aikaiseksi hankittua. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti