Melissa

Virallisesti Roxier's Black Melissa ja kovin mielikuvituksellisesti lempinimekseen saanut Melissa on kohta 8 ja ½ vuoden iän saavuttava pitkäkarvainen collie narttu. Aikoinaan hieman vahingossa ilman sen isompia suunnitelmia Melissa saapui meidän perheeseen (asuin silloin vielä kotona vanhempien kanssa) parin tunnin porukoiden suostuttelulla. Käytiin sitä tutuilla katsomassa kun kasvattaja soitti, että siellä on hoidossa sellainen 3 ja ½ kk vanha tricolour narttu. Ja pitihän sitä päästä katsomaan hetimiten! Eipä tainnut kauaa mennäkään kun tehtiin viralliset paperit ja kas niin taloomme muutti kolmas koira!

Melissa tuli alunperin sijoitukseen meille, kasvattaja halusi siis sillä teettää yhdet pennut. Valitettavasti Melissalle tuli jo todella nuorena märkäkohtu jonka seurauksena jouduimme steriloimaan sen, joten pennutukset saivat unohtua.

Kotona asuessani Melissa ajautui minun harrastuskoirakseni, nuorimman siskomme ollessa vielä niin nuori ja vanhemmalla siskollani oli harrastuskäytössään toinen collienartuistamme. Harrastimme Melissan ollessa nuorempi näyttelyitä, PK-hakua sekä agilityä, joista varsinkin agility tuntui sopivan Melissalle lajiksi hyvin. Mutta koska olin alaikäinen ja näin ollen ajokortiton oli harrastaminen hankalaa, ja lopulta molempien lajien harrastaminen jäi. Jäljelle jäi siis näyttelyiden kiertäminen ja koiran omaksi iloksi puuhastelu. 19-vuotiaana muutin pois kotoa, ja Melissa asui aina silloin tällöin luonani, ja loppujen lopuksi murmeli päätyi asumaan pysyvästi luonani. Edelleen silloin tällöin kävimme näyttelyissä mutta muuten Mellissa vietti kovin tavallista kotikoiran elämää kulkien mukanani tallilla hevostelemassa (tuolloin elin vahvasti hevosharrastuksessa ja ravimaailmassa, ja koiran kanssa harrastaminen ei ollut silloin päällimmäisenä mielessä). Onneksi Melissa on aina ollut niin sanotusti vähään tyytyväinen, eli kunhan sillä on ruokaa, liikuntaa ja leikkimistä on se kovin tyytyväinen elämäänsä. :-)



Näyttelyissä Melissa ei ole ollut se suurin näyttelytähti, mutta se on hyvä koira. Useasti ERI:llä palkittu ja luokkasijoituksia, sekä PN-4 kerran. Emme ole niin hirveän monessa näyttelyssä käyneet Melissan kanssa, ja tässä rodussa pitää aina muistaa se, että 70 ilmoitettua pk collieta ei ole mitenkään poikkeavan suuri lukumäärä, vaan täysin normaali. Suurimmissa näyttelyissä on pitkälti päälle 100 pk collieta. Tällaisessa joukossa pärjääminen vaatii siis oikeasti hyvän koiran ja töitä menestyksen eteen.

Melissa on niin sanotusti maailman helpoin koira; sen kanssa voi mennä minne tahansa eikä tarvitse pelätä että se tekee jotain idioottia. Se on myös maailman kiltein koira. Melissa on siis ihana! Harrastuskoirana tarvitsee oikeasti hyvän palkkion jotta syttyy, mutta näin normaaliarkeen se on maailman paras, ja helpoin. Ei tuhonnut edes pentuna mitään. Ihmistä kohtaa pehmeä ja kiltti, mutta toisia koiria kohtaan sillä on jokin auktoriteetti, joka saa villeimmätkin pennut alistumaan. Eikä Melissan tarvitse kuin mulkaista. Oikea äitihahmo siis, pitää muut kurissa, mutta ei ikinä satuta.

Nykyisin Melissa toimii nuoremmalle koirallemme oppaana elämässä, nukkuu sohvalla, juoksee metsässä ja leikkii rukkasilla. Tarkoituksena on korkata tulevana pääsiäisenä kotinäyttelyssä veteraani-luokat. Sen suurempia suunnitelmia ei mummukan pään menoksi ole, kunhan se saa vaan pysyä terveenä pitkään :-).