Julle on syntynyt Aprilli-päivänä eli 1.4 vuonna 2008. Pian juhlimme siis 5-vuotis syntymäpäiviä. Oikea aprillipila siis. Molemmat kissat ovat syntyneet sillä tallilla, jolla entinen hevoseni asui (ja jonne Rapsukin aikoinaan kimppahevoseksi hankittiin...). Jullen pentue oli suhteellisen iso, ja pentueesta pomppasi silmille heti kaksi punaista poikaa. Nämä kaksi punaista poikaa taisivat pompata monen muunkin silmille, sillä jostain syystä niitä kahta pentuja lellittiin ja hellittiin kaikista eniten pennuista (Jullen veli Patu on kanssa melkoinen persoona, luulee ilmeisesti olevansa koira...). Haaveissa siinti ihanan laiskan pulskea kissa joka tykkää olla sylissä ja nukkua kainalossa... No sitä saa mitä tilaa. :-) Julle on kaikessa rasittavuudessaan ja ihanuudessaan ihan tolkuton sylissä istuja! Ja kaiken lisäksi, jos et voi ottaa kissaa juuri sillä hetkellä syliin, se yrittää syliin sen yhden kymmenen kertaa. Jullea ei myöskään ole millään hirveän suurella AÖ:llä siunattu. Hidas ja lempeä, sitä se kyllä on.
Mites sitten Minni. Penkkiurheilija ja telkkarin katsoja. Alppihiihto ja jalkapallo, jääkiekko tai oikeastaan mikä tahansa ohjelma, jossa on paljon nopeaa liikettä ja asioita joita voi läpsiä. Opetteli pentuaikana myös katsomaan Tallimestarin kanssa Salattuja Elämiä (on muuten tosi juttu). On onneksi vieroitettu kyseisestä ohjelmasta, koska meillä sitä niin harvoin katsotaan. :-) Minni on pienestä pitäen ollut Jullen vastakohta; omissa oloissaan, ehkä jopa hieman arka ja sähäkkä kissaneiti. Ei pidä sylissä olemisesta (mutta päiväunet jalkataipeissa kerällä on enemmän kuin suotavaa) ja ahdistuu vieraista ihmisistä, jolloin yleensä poistuu paikalta. Lieneekö vanhuus iskenyt (syyskuussa tulee 5-vuotta), kun on laajentanut sietokykyään ja saataa harvoin jopa erehtyä tulemaan minun syliin (ei kenenkään muun) tai sitten jos vieraat ovat hänen arvoisiaan, saattaa käydä puskemassa kerran heidän jalkojaan. Kova kuitenkin kehräämään, hykertelee kuin sammakko konsanaan.
Minni tuli meille koska sitä ei kukaan muu huolinut :-D. Jäi ainokaiseksi kun muut pennut olivat saaneet jos kodin, niin eihän tuota raaskinut jättää ottamattakaan...Ja onhan se ihan ylisöpö raidallinen lepakko-korvainen kissa!
Viime kesänähän meillä oli varsinainen kauhukolmikko täällä kotona. Team JulleMinniTessu. Herra X oli koko kesän viikot pääkaupunkiseudulla töissä, ja minä täällä susirajalla pidin tönöä pystyssä karvaelukoiden kera. Viime kesänä meillä oli myös koirilla pääsy keittiöön... Ei ole enää. Pohjustukseksi kerrotakoon että Tessun suurinta herkkua olivat kissan kuivaraksut. Kissojen ruuat siis hävisivät kupista aina sitä mukaa, kun niitä sinne kaatoi. Emme myöskään halunneet nostaa kissojen ruokakuppeja pöydälle, koska meillä ei eläimet ruokapöydillä ja tasoilla oleskele (siis ainakaan luvallisesti).
Kissat kokivat siis suurta nälänhätää kun ruokaa saikin vain aamuin illoin! Tehokaksikko Julle ja Minni aukoivat siis keittiön kaappeja ja tiputtelivat milloin mitäkin alas, ja alhaalla lattiatasolla odotti Tessu. Jokainen voi varmasti kuvitella sen siivon mikä syntyy kun puolivuotias energinen koira saa repiä mitä suuhunsa vain saa. Huippu tässä asiassa saavutettiin kun kyseisen tehokolmikon kohteeksi joutui roskiskaappi ja sen sisältö. Voi sitä riemua kun tuli kotiin, ja kaikki roskat on levitelty ja syöty ympäri kämppää. Ja kaikkea tätä arvon mummo Melissahan paheksui omalta paikaltaan sohvalta.
Tästä syystä meillä on nykyisin vain kissoilla pääsy keittiöön, ja ne eivät enää availe kaappeja koska niillä on koko ajan tarjolla kuivaraksuja. Julle tosin haluaisi ympärivuorokautisen märkäruoka-automaatin.
En ole ikinä pitänyt itseäni kissa-ihmisenä, enkä pidä vieläkään vaikka melkein viisi vuotta sitten minulle tuli ensimmäinen oma kissa. Ovathan nuo rakkaita riiviöitä, ja hauskaa vaihtelua koiriin verrattuna. Kissojen ajatusmaailmasta kun ei ikinä tiedä, mitä siellä päässä liikkuu.
ps. Lupaan ruveta kirjoittelemaan "normaalipostauksia", kunhan saadaan esiteltyä kaikki olellinen ja tärkeä blogille. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti