lauantai 16. helmikuuta 2013

Tessu

Viimeisimpänä esittelyyn pääsee joukon nuorimmainen, pahnanpohjimmainen Tessu, jolla ei raukalla edes sen "hienompaa" nimeä ole. Tessu on narttu. Omasta mielestäni Tessu on uroksen nimi, ja urosta lähdettiinkin alunperin hakemaan, jotenkin se vain vaihtui paikan päällä nartuksi... Mutta kun herra X oli jo pienenä päättänyt, että kun hän ottaa oman koiran, niin se on pystykorvainen, sillä on kippurahäntä ja sen nimi on Tessu.

Olimme puhuneet jo pitkään, että nyt pitäisi saada miehellekin se "oma koira", ja mielellään metsälle sopiva. Mietittiin suomen pystytkorvaa, beaglea, ajokoiraa... Kunnes eräänä iltana minulle sanottiin että lauantaina lähdetään hakemaan pentua kotiin. Netistä näytettiin ilmoitus, jossa oli kuva mustasta pystykorvaisesta pennusta, ja ilmoituksessa kerrottiin pentujen olevan 3/4 karhukoiria, emä haukkuu hirveä, karhua ja on sille pari metsoakin ammuttu, eli on ns. kaiken riistan karhukoira.

Niinpä lauantaina suuntasi auton nokka kohti Juvaa ja koiranpentuja katsomaan. :-)

Paikan päällä todettiin, että emä todellakin on karhukoira, mutta pennut nähtyämme itse tulin siihen tulokseen, etteivät ne voineet olla kuin puoliksi karhukoiria, sillä niiden värikirjo oli niin laaja.

 
Tessu oli pennuista se kaikista räyhein; heti puremassa ja roikkumassa housun lahkeissa, haastamassa riitaa muiden pentujen kanssa ja muutenkin päälle päsmäröimässä KOKO_AJAN. No siihenhän se herra X sitten silmänsä iski, ja siintä ei enää sitten keskusteltu. Itselleni nyt oli tärkeintä että pentu oli madotettu, siisti ja hyvistä oloista, niinpä tyydyin tähän ratkaisuun. Ja minkäläinen tättä rää sieltä tulikaan...


Tessu on kovin erilainen kuin colliet, joihin itse on tottunut. Se sai sinut tuntemaan itsensä todella tyhmäksi; enkö minä enää pärjääkään koirille, mitä minä teen tämän kanssa?? Vilkas, terävä, ystävällinen, energinen, tavaroita tuhoava pakkaus. Ja koira, josta luulin ettei se ikinä opi sisäsiistiksi. Oi voi sentää, muutaman kerran saattoi tuntua hiukan jo siltä että pakkaan sen laatikkoon ja lähetän Siperiaan. Siperia opettaa you know.

Mutta siinä missä Tessu on syönyt noin kymmenen paria kenkiä, jyrsinyt keittiön pöytäkalustoon pysyvät jäljet, tuhonnut monta tyynyä tuhittujen lelujen määristä puhumattakaan... On se samalla maailman kultaisin, ja ihanin koira, joka rakastaa tulla kainaloon ja tykkää kaikista ihmisistä. Se on todella hellyyden kipeä!




 Tessulla on myös ihan oma maailmansa jossa se elää, enkä ole varmasti ihan vieläkään päässyt sen pään sisälle kokonaan. Tämä voi tietysti johtua siitä, että meillä on aina ollut (niin kauan kuin muistan) collieita, joten tällainen täysin erirotuinen tuntuu oudolta omiin käsiin. Nenä vie aika vahvasti, ja silloin saattaa kuulo olla kovin valikoiva, mutta olen positiivisesti yllättänyt, kuinka hyvin Tessu ottaa kontaktia kun on tarpeeksi hyvä palkkio tiedossa; se on superälykäs (niin hyvässä kuin pahassa) ja oppii todella nopeasti uusia asioita. Jos tuolta miespuoliselta kysytään niin Tessuhan on maailman kaunein ihanin ja paras koira. Ja onhan se ihana. :-)




 Tessun rotua arvuutellaan aika paljon, sillä se on väritykseltään hiukan erikoinen. Sillä on naama ja tassut tiikeriraidalliset, ja turkki on mustan puhuva, jossa on vaalea pohjavilla, joka näkyy mustan turkin läpi. Ehdotettu isäehdokas norjanharmaakaan ei oikein päde Tessuun; Tessun häntä on usein kannettuna varsinkin ulkoillessa kippuralla selän päällä, mutta se ei oile jämäkkä kippura niin kuin pystykorvaisilla metsästyskoirilla yleensä on. Tessun häntä on kuitenkin yllättävän suora ja se suoristuu alas yllättävän helposti. Lisäksi Tessulla on paremmin kulmautunut ja pidempi takaosa, kuin usein neliönmallisilla metsäkoirilla on.

Paras arvaus johon ollaan päädytty on hollanninpaimenkoira. Emä karhukoira, isä hollannin paimenkoira. Täyttä varmuuttahan tähän asiaan tullaan tuskin koskaan saamaan, mutta on jännä nähdä mihin suuntaan vuodet tulevat muuttamaan Tessua. Toistaiseksi sillä on vielä kovin pentumainen turkki, sillä se ei ole vaihtanut turkkia vielä ensimmäisten juoksujen jälkeen. Pysyykö karvanlaatu samanlaisena pehmoisena, vai muuttuuko se karkeammaksi.

Nyt olisi kaikki esiteltynä meidän katraasta, nyt tämä kirjoittaja ryhtyy siivoamaan, sillä eilen alkoi TALVILOMA. Suunnitelmissa on pientä maakuntamatkailua, ratsastamista, koirien kanssa lenkkeilyä sekä opinnäytetyön vääntämistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti