Hauskaa Joulua ja onnea vuodelle 2014!

Joulusiivous on meneillään, jossain vaiheessa laitetaan vielä joulukuusi ja viimeinen kauppareissu olisi vielä tehtävä ennen kuin Joulu saa vihdoin tulla myös meille. Muistakaa syödä hyvin ja nauttikaa joulusta, ei mitään turhia hössötyksiä ja stressiä, joulu on rauhoittumisen aikaa. :-)

Pohjoismaiden Juniorivoittaja vuosimallia 2013!

Eli ensin siihen suurimpaan uutiseen, meillä on täällä kotona nyt Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013!! Ei meinaa vieläkään mennä perille, että Pyryllä on nyt ensimmäinen titteli saavutettu. Ja vielä elämänsä kolmannesta virallisesta näyttelystä! Aivan mahtava juttu, huh huh, en tiedä yhtään kuinka kauan meinaan hymistellä moista saavutusta. Vasta kilpailukehässä tajusin, että Pyry oli suuresta junnuluokasta ainoa, joka saavutti erinomaisen, ja näin ollen se oli automaattisesti luokan voittaja --> PMJV-13! SA:ta ei tällä kertaa tullut, mutta se ei meitä haitannut, sillä tittelin saavutti ilman sitäkin. Laitetaanpa alle nyt kuvasatoa viikonlopusta :-) Ensimmäiset kaksi kuvaa on ottanut pyryn kasvattaja Anita Muuronen, ja kolme alinta Jarno Kurlin. Kolme alinta ovat messarin sunnuntailta Voittaja-näyttelystä, jossa Pyry sijoittui suuressa junnuluokassa neljänneksi EH:lla. Tuomarin mielestä Pyry ei ollut vielä valmis (kas kummaa, reilu 11 kk iässä ;-) )

Kokonaisuudessaa onnistunut viikonloppu, hotellista sai hyvää palvelua, ja koira-asiakkaatkin oli otettu huomioon todella hyvin. Selvittiin hengissä myös Helsingin keskustassa ajamisesta, ei kuulu kyllä edelleenkään suosikkipaikkoihin ajella. Mutta jos joskus mietitte hotellivalintaa Helsingistä minne voi koiran kanssa majoittua, voin ehdottomasti suositella Sokos Hotel Aleksanteria, Albertinkadulla. Meillä perjantaista sunnuntaihin yöpyminen sujui moitteettomasti.

Nyt kun suurin uutinen on saatu alta pois, voidaan kerrata muut tapahtumat sitten viime kirjoittelun... Pyry pyörähti ennen messaria vielä Jyväskylässä marraskuun puolivälin jälkeen, tuloksena silloin Micael Johanssonilla JUN EH JUK 1. Hyvin oli sisaruksetkin esillä, luokan kolmas ja neljäs sija menivät Nemo ja Halti veljille. Kaiken kaikkiaan Pyryn näyttelyura on alkanut kovin hyvin, ei voi olla kuin tyytyväinen. Ensi vuoden näyttelyitä katselin jo vähän sillä silmällä, mutta alkuvuodesta ei oikein ollut mitään... Lahden tammikuun ryhmis meni jo, Turkuun saakka en jaksa ajella. Jyväskylässä olisi yksi näyttely helmikuussa mutta se on vielä harkinnan alla. Huhti-toukokuussa olisikin sitten jo useampi näyttely joihin himottaisi ilmoittaa. Katsotaan nyt miten tehdään, parin viikon kuluttua Pyry täyttääkin jo 1 vuoden, ja sen jälkeen sen saisi jo virallisesti lonkka ja kyynärkuvatakin... sekä silmäpeilata. Kassellaan.

Tessu kehitti sitten kuitenkin pari kk juoksusta valeraskauden. Annetaan taas kohdun rauhoittua, ja heti alkuvuodesta Tessu pääseekin leikkauspöydälle ja kohdun poistoon.

Mummokoira pääsi pesuun viikko sitten, ja nyt kun vielä saan sen trimmattua ja laitettua täytynee pyytää pikkusiskoa kuvaamaan mummoa kanssa. Melissasta ei olekaan viime toukokuun jälkeen otettu yhtään "hyviä kuvia" eli sellaisia pikkasen parempilaatuisia kuin kameran kännykällä otetut. Melissaa suunnittelin kanssa näyttelyihin, mutta voi olla että vien sen vasta keväällä jonnekin missä näyttely järjestetään jo pihalla.

Rapsu sai uuden liikuttajan, kaverini, joka tykkää maastoilla (ja josta aiemmin mainitsinkin). Tämä siis tietää yhtä vapaata lisää viikossa. Luksusta! Muutenhan liikutus on ollut taas melkoisen kevyttä viimeisten puolentoista viikon aikana. Ja säästä johtuen! Ensin sataa lunta monta päivää, ja kenttäkin rupesi olemaan suhteellisen hyvässä kunnossa... kunnes alkoi ihanat plussakelit jotka on jäädyttäneet joka paikan. Kaikkialla on liukas jäärata tai sitten koppurainen ja kova, osittain jäinen hiekkapohja. Very nice. Eli käynnissä ollaan menty viime aikoina. Huomenna on lyhyt päivä töissä ja torstaina vapaa, kerkeän varmasti itse liikuttaa noina päivinä. Kaverini menee perjantaina. Lauantaiksi on pakko antaa vapaa kun en yksinkertaisesti ehdi silloin liikuttaa. Sunnuntaina on oikeastaan pakko liikuttaa, sillä maanantai menee töissä ja kaupassa (kaikkien muiden jouluruokiaan ostavien kanssa) ja tasan viikon päästä se sitten onkin; JOULU. Musta joulu, jos ei ihmettä tapahdu ja saada lunta viikon aikaiseksi maahan. Kunnon lumimyräkkää se tarkottaisi tai sitten useamman päivän lumisadetta. Taitaa jäädä haaveeksi valkoinen joulu...

Näihin tunnelmiin, yritän taas ehtiä päivitellä vähän useammin tännekin kuulumisia. :-)

Pimeys ja liuta ongelmia

Vaikka en olekaan sellainen ihminen joka suunnattomasti nauttisi auringon paahteesta saati sitten auringon ottamsesta, ei nämä viime aikojen kelit kyllä paljoa kehuja minultakaan ansaitse... Viimeiset kolme viikkoa on satanut, satanut, satanut ja satanut! Pakkasen puolella ei olla käyty kuin parina hassuna yönä, joten kaikkialla on mutaa, märkää ja likaista. Oi lumi mikset tule jo?

Kaiken kiireen ja pimeyden keskellä oli meillä pieniä ongelmia Tessun kanssa; liekö johtunut juoksuista ja sen jälkeisestä hormoonien vaihteluista, vaiko sitten ihan jostain muusta. Ajattelin sen jo olleen kipeä jostain, niin kiikutin sen eläinlääkärillekin tarkistettavaksi, josko jostain olisi kipuja löytynyt... vaan eipä löytynyt. Yhden viikon ajan oli elämä suoraan sanottuna yhtä helvettiä näiden kahden nartun kanssa; Tessu päätti ettei Melissa saa tehdä MITÄÄN. Se ei saa mennä kenenkään ihmisen luokse, tulla sohvan luo, kävellä hänen lelujensa ohi, ei mitään. Samantien ilman suurempia varoituksia rähähti ja yritti Melissaan kiinni --> josta sitten vanha mummo kimpaantui ja puolestaan sai Tessu kyytiä. Viikon ajan meillä oli yksi tikittävä aikapommi nimeltä Tessu ja ydinpommin lailla vastaava Melissa. Nyt on tilanne jo rauhoittunut, jouduttiin vaan vetämään melko tiukkaa linjaa kotona. Kummallekaan nartulle ei ylimääräisiä paijaushetkiä ja pienimmästäkin pahalla silmällä katsomisesta tulee komennus heti. Näillä eväillä rauha maassa, ainakin toistaiseksi. Eläinlääkärikin suositteli Tessulle sterilointia, jotta saadaan ainakin hormoonivaihtelut (jotka ovat aika rajuja) kuriin. Lisäksi liikuntaa on lisätty rutkasti (jo entisestään paljon liikkuva koira liikkuu vielä enemmän). Iltaisin kun men ihmiset rauhoitutaan työpäivän ja talon askareiden jälkeen sohville katsomaan telkkaria, on ihan kiva, että ne koiratkin on siinä vaiheessa väsyneitä ja tyytyväisiä. :-) Pyry on kuin herran pikku enkeli, niin kiltti kuin koira voi vaan olla! Sekin vaan suuttui Tessulle silmittömästi aina jos Tessu yritti Melissaa komentaa, Pyryn mielestä Melissa on ehdoton kuningatar ja sitä ei kukaan kohtele kaltoin!

Aika ja sen käyttäminen on ollut haasteellista... Lähinnä siis se että kuka jää paitsioon ajan käytön suhteen. Edellinen viikko painettiin hulluina töitä, mikä taas aiheutti sen, ettei Rapsu liikkunut toivotulla tavalla. Mutta valoa on, yksi kavereistani olisi ehkä kiinnostunut käymään sen kerran viikossa ratsastamassa, ja nimenomaan maastoilemassa. SIIS MIKÄ UNELMATILANNE, että saisin jonkun sellaisen tutun ja luotettavan ihmisen, joka haluaisi maastoilla. Kaikki on vielä suunnitteluasteella, mutta toivon mukaan saisin kaverini taas innostumaan hevosista. Hänellä on ollut itsellään lämpönen joten ymmärtää kyllä lämpösten sielunmaailman, ja nimenomaan haluaa maastokaveria. Rapsuha on ihan omiaan sellaiseen.

Tänään Rapsu pääsi liinan päähän kentälle (kuravelliin). Hyvä idea laittaa ensin ruuna liinan päähän, ihan pikkasen oli energiaa ruunassa... Huomenna töiden jälkeen ratsastan sen kentällä, ja toivon mukaan pikkusisko liikuttaa juoksuttamalla perjantaina. Lauantaina vapaa, sunnuntaina jotain liikutusta, todennäköisesti liinatusta tai kävelylenkki, koska pikkusisko hoitaa silloinkin talleilun. Itse olen Pyryn kanssa Jyväskylässä tuolloin ja siellä menee koko päivä. Rapsu tarvitsisi uudet suitset, koska mokoma rikkoi suitsensa kun karkasi erään ratsastushetken päätteeksi. Puolet suitsista on tallella, loput on jossain pellolla/metsässä/perunamaalla. Vähän jo surffailin valmiiksi, tilaamalla netistä taitaa saada halvemmalla kuin ostamalla jostain paikallisesta, on meinaan aika kalliit hinnat paikallisilla varustemyyjillä. Meksiloiset olisi kivan näköiset, mutta eiköhän men joihin taviksiin päädytä, katsotaan nyt. :-)

Mitään kuviakaan ei ole jakaa teidän kanssanne, valoa ei riitä työpäivän jälkeen eikä oikeastaan keskellä päivääkään, aurinko on pihtaillut tässä viime aikoina tuota valoaan melko roimasti. Loppuun vielä loppupiristys eräästä iloisesta hetkestä hevosen omistajana (kopsasin siis suoraan omalta facebook sivulta).

"Kesken päiväunien raahataan uninen ruuna tarhasta talliin ja viedään ratsastukseen kentälle. Reilu tunnin verran kiltti ruuna tekee mitä pyydetään ja heppatyttö siellä selässä on kovin onnellinen... Kunnes päästään talliin ja ruunan ruputin päättää karata kävelemällä tallista ulos suitset vielä päässään. Hanna jahtaa tätä korvat hörössä kävelemällä pakoon rynnivää hevosta muutaman minuutin, kunnes ruunan rupsutin tajuaa ettei moinen hidas kaksijalkainen mahda tälle Montolan nopeimmalle ruunalle mitään. Lisätään vauhtia raviin ja juostaan seuraavat puolituntia ympäri kenttää, peltoja, perunamaata pitkin (edelleen ne suitset päässä). Tässä vaiheessa on edelleen tärkeää pitää korvat hörössä ja pysyä tallin pihan alueella koko ajan. Annetaan lopulta kiinni kun suitsekin on saatu hajotettua ja jätettyä mihin lie perunapeltoon palasina. On ensiarvoisen tärkeää, ettet anna kiinni sille punanaamaiselle ja kovin hitaalle ihmiselle joka sinua on jo jonkin aikaa jahdannut (huuteleekin kaikkea hävytöntä mennessään, minäkö muka mulkku ruunan retale?), vaan annat sille ihmiselle joka juuri kävelee tilanteeseen. Jostain syystä moinen kuntoliikunta ei riittänyt omistajalle, vaan se raahaa suitset vaihdettua montolan komeimman ruunan kentälle ja pistää vielä liikkumaan?? Kyllä ruunaa ihmetyttää mutta taas hölköttelee menemään korvat pystyssä liinan päässä. Kaikkeen yllämainittuun on nyt kulunut noin 2 ja ½ tuntia. Ruuna on tyytyväinen, omistaja näyttää lähinnä nahistuneelta juurekselta tässä vaiheessa. Loimita hevonen ja juota sille melassivettä palkinnoksi tästä kaikesta. Raahaudu mutaisena ja jalat märkinä autoon ja aja kotiin."

Lahti KV

Viime viikkoon mahtui paljon kaikkea, kaikkea kivaa ja ei niin kivaa. Torstaina harjasin ja trimmasin Pyryn töiden jälkeen. Perjantai-aamuna pesin aamu-ulkoilun jälkeen Pyryn jalat ennen töitä, ja töistä ajoin suoraan hakemaan äidin kyytiin ja kotonta Pyryn ja tavarat mukaan. Vein Pyryn kasvattajalle, joka oli lupautunut viemään sen lauantaina Lahden KV näyttelyyn. Itsellä meni lauantain aamupäivä ukin hautajaisissa, joten Lahden koiranäyttely jäi (ilman muuta) itseltä väliin. Iltapäivästä kävin hakemassa Pyryn Kausalan ABC:ltä kotiin. Teki pienelle maalaispojalle hyvää päästä maailmalle, sieltä tulikin kotiin iso MIES, ei enää pikkupoika. Kummasti rupesi koipikin nousemaan tuon reissun jälkeen, siihen asti kun on pissannut kuin pikkupojat konsanaan :-). Hienolla arvostelulla ensimmäinen hallinäyttely JUN ERI/4. Kovasti tykkäsi ainakin arvostelun perusteella, Pyry-poika oli vain pistänyt oman shown kehässä hyppimällä lattiateippausten yli... Nyt ei muuta kuin halliin harjoittelemaan ennen Jyväskylää ja Messaria.

Yllä oleva kuva on otettu Lahden näyttelystä, kuvan ottanut Anita Muuronen. On se hieno Pyry-Perkele <3

Sunnuntai olikin sitten pyhitetty Rapsulle. Se kun tuppasi jäämään huonommalle huomiolle koko viikolla. Mentiikin sitten puolitoista tuntia, käyntiä ja vähän ravia. Rento ja hyvin toimiva hevonen lopussa. Välillä näinkin päin, pitäisi paljon enemmän tehdä tällaisia pitkiä ratsastuksia käynnissä ja ravissa, eikä aina vain ajatella, että kaikki askellajit läpi ja no vot. Sunnuntai olikin sään puolesta aivan ihana, tänään sitten palattiinkin jo siihen mihin viime viikolla totuttiinkin jo (eli sateeseen). Piha on nyt kokonaan haravoitu, muutama kasa enää korjaamatta, mutta jätin ne suosiolla huomiselle. Jos niitä enää on huomenna, aamuyöksi lupasi jonkin sortin syysmyrskyä ainakin eteläiseen Suomeen, katsotaan yltääkö myrskytuulet tänne susirajalle saakka... Huomiselle olisi myös tiedossa keikka Kouvolaan, viemään pikkusiskon berniä fysioterapiaan. Yhteen viikkoon mahtuu taas paljon kilometrejä.

10 erikoista piirrettä hevosestasi

Törmäsin parissakin blogissa hauskalta kuulostavaan tehtävään/haasteeseen, joten päätin tehdä samanlaisen Rapsusta. Hauska tapa oikeasti miettiä omaa hevosta ja sen persoonaa.

1. Rapsu on omien tapojensa orja. Sillä on omat tapansa, ja jos joku uskaltaa niitä rikkoa, seuraa välitöntä niskojen nakkelua. Tästä hyvänä esimerkkinä sellainen tapaus, jossa tallinomistaja päätti kerran heittää päiväheinät tarhan toiseen päähän; ei suostunut herra ruuna syömään niitä päiväheiniä vaan nakkeli niskojaan paikoillaan siinä kohdassa missä hän normaalisti syö päiväheiniänsä. Ja niihin väärässä kohdassa oleviin heiniin ei puututtu ollenkaan, ennen kuin ne oli siirretty myöhemmin omalle paikalleen.

2. Rapsu vihaa penkkejä/jakkaroita vierellään. Sen selkään ei voi nousta penkiltä jos ei ole toista ihmistä pitämässä kiinni pääpuolesta. Tätä on harjoiteltu KAUAN, tuloksetta. Selkään saa toki nousta ilman jakkaraa tai jostin muualta korkeammalta, kunhan se ei ole irrallinen jakkara. Irralliset jakkarat poistetaan napakalla potkulla pois tieltä.

3. Rapsun tunnisti starteissa aina sen pään asennosta; ravihomma oli kovin totista hommaa, aina kun lähtö tapahtui laittoi ruuna totisen ilmeen ja juoksi sillä ilmeellä loppuun saakka, niskat tiettyyn asentoon laitettuna.

4. Terveysintoilijana Rapsu ei syö ollenkaan vaaleata kuivattua leipää/pullaa/sämpylää, vaan kaiken pitää olla ruista. Todistetusti on ruokakuppiin iltaruuan mukana laitetuista kuivista leivistä eroteltu vaaleat leivät pois (heitelty ympäri karsinaa) ja syöty ainoastaan ne terveelliset ruisleivät.

5. Ennen melassiveden juontia seuraa todella tärkeä huulten asettelurutiini; huulia mutristellaan ja venytellään ja lopulta pistetään melassiveteen. Kun huulten asettelu on tehty, voidaan tämä lempijuoma juoda silmät kiinni nauttien.

6. Rapsu on luonteeltaan vilkas; moni ohjastajakin aina jo lämmityksen jälkeen totesi että on siinä tytöllä vilkas hevonen. Rapsu ei missään nimessä ole vaarallinen tai ilkeä; se on nopea ja vilkas, ja reagoi joihinkin asioihin todella nopeasti. Allekirjoittaneen reagointikyky on vuosien mittaan kasvanut ihan omiin sfääreihinsä, olisin näillä reflekseillä varmaan todella hyvä maalivahti ;-). Aina valppaana pätee Rapsun kanssa maastoiluun hyvin, kentällä ruuna on huomattavan paljon tasaisempi.

7. Rapsulla on kyky saada tammat näyttämään kiimansa, ja yleensä kaikki tallin tammat (niin edellisissä paikoissa kuin nykyisissä) rakastuu palavasti juuri Rapsuun. Vaikka tarjolla olisi muitakin ruunia. Onhan se tosi charmantti ja komea ruuna.

8. Rapsun ruuan erottelukyky on uskomaton; jossain vaiheessa osasi erotella syömästään myslistä tietyt pavut pois; aamulla ruokakiposta löytyi kourallisen verran papuja, joita ruuna ei ollut halunnut syödä.

9. Rapsu osaa läpsytellä huulillaan hölkätessä ja käynnissä, varsinkin maastossa se "plopsauttelee" huuliaan yhteen "plop, plop, plop..." Mukavan rentouttava ääni, tuttu ja turvallinen.

10. Kengittäjän suurin pelko kengittäessä on se, että Rapsu nukahtaa kesken kengityksen ja näin ollen kaatuu kyljelleen :-). Lunkki kaveri siis kengittää.

Todistusaineisto

Hei me laukataan!

P.s huomatkaa satulahuopa ja suojat ;-)

Pienen pojan elämää

Niinhän siinä kävi kuten ounastelinkin, Tessu aloitti juoksun tasan kaksi viikkoa sitten. Alussa Pyry vain haisteli "ihania" tuoksuja, nyt on pikkupojan pää aivan sekaisin. Pitää koko ajan vahtia ettei Tessu katoa näköpiiristä, ja me ihmiset puolestamme vahdimme tätä parivaljakkoa silmäkovana. Pieniä rakkaudenlapsia kun ei tähän taloon haluta ;-). Kun ei olla kotona, on Melissa ja Pyry makuuhuoneessa, ja Tessu saa koko lopun talon käyttöönsä. Nämä juoksut sai viimeistään tekemään sen päätöksen, että Tessu tullaan leikkaamaan. Piste. Koska sillä ei koskaan tulla teettämään pentuja, ei se myöskään kohdullansa mitään tee. Ja kaiken lisäksi siintä kuoriintuu niin kamala hormoonihirviö, että on sitten jatkossa Tessunkin elämä tasapainossa. Ikävin osuus Tessun juoksuissa on sen syömähaluttomuus, eli se paastoaa ja laihduttaa itsensä olemattomiin. Samoin kävi viime juoksujen aikaan. Joten summasummarum, pääsemme kaikki paljon helpommalla jatkossa, kun Tessulta poistetaan kohtu. Pyryllähän on hauskaa, voi pojat kun on veikeetä kun on oma tyttöystävä! Vaikka mälsää onkin kun ihmiset estää kaiken kivan aktin... Pyry on myös vakuuttunut että mummolla on juoksut (mummo kyllä korjasi moisen luulon nopeasti). Lisäksi talon kissoilla on pakko olla juoksut. Niidenkin takapuolten perässä on pakko välillä juosta. Ihan vain tarkistamassa tuoksuisiko nekin hyvältä (ja kissatkin kyllä korjaa moiset ajatukset pois Pyryn päästä). Voipi olla väsynyt poika kunhan saadaan juoksut ohi (toivon mukaan reilu viikon päästä tilanne olisi normalisoitunut).

Rapsun kanssa ollaan saatu liikutustilanne melko normaaliksi, tosin nyt tuli pari vapaata, kun omat vapaat osoittautuivat kovin yllätyksellisiksi ja toiminnantäyteisiksi. Näille ei voi minkää, ja todennäköisesti saapi ruuna viettää vielä tämän päivän vapaalla, viikonloppuna sitten taas kun on aikaa.

Tänään oli ensimmäinen kunnon pakkasaamu, kun nurmikkoa myöten oli kaikki pakkashuurteessa. Vielä yhdeksän aikaan mittari näytti meillä -2 astetta. Tällaisista syksyaamuista tykkään.

Päivääkään ei olla kaduttu, että muutettiin tänne omaan rauhaan. Vanha omakotitalo vaatii paljon työtä, mutta sittenkin kun herää tällaisiin aamuihin, niin ei voi valittaa. Oma rauha ja tilaa, ja koirilla oma piha missä temmeltää. Mitä Tessu ja Pyry kyllä harrastaakin paljon, Mummo intaantuu välillä mukaan (lähinnä komentaa nuorisoa ojennukseen). Mummolla on nimittäin tärkeämpi tehtävä, eturappusilla makoilu ja vahtiminen. Ja aina välillä noustaan haukkumaan jotain. Ja sitten taas käydään makoilemaan ja jatketaan tärkeää työtä.

Minni oli ainut joka ei aamun ulkoilu hetkellä tallentunut kameraan, se kun tykkää oleilla tuossa metsikön puolella, niin harvemmin pihamaalta saa siitä kuvaa otettua. Julle puolestaan tarkasti heti aamutoimikseen peltojen hiiritilanteen.

Ilmeisen hiljaista oli, koska ei sitten sinne pellolle saakka jaksanut lähteä. Kovasti tuumaili ja katseli, mutta päätti siirtyä takaisin sisätiloihin meidän muiden kanssa.

Nyt pitää yrittää saada aikaiseksi jotain muutakin kuin koneella istumista ennen töihin lähtöä.

Leppoisaa arkea

Meillä on tällä hetkellä aika leppoisaa arkea. Töitä, ulkoilua, talleilua, kavereiden näkemistä. Säät on suosineet oikeasti tänä kesänä sekä nyt alkusyksynä, ei ole voinut kyllä valittaa. Eilen heitin viimeisetkin kesäkukat menemään, ja laitoin pariin ruukkuun tilalle kanervia, tai callunoitahan nuo taisi olla. Pienen kasvimaankin perkasin muuten, paitsi kesäkurpitsan jätin vielä paikoilleen kasvamaan, kun se työntää jatkuvasti lisää ja lisää kurpitsoita. En raaski sitä siis vielä repiä pois. (Ja kamala nyt kuulostan jo joltain hillittömältä puutarha ihmiseltä, jota en siis todellakaan ole). Kohta pääsee taas haravoimaan, ja laittamaan pihan talvikuntoon, eihän jouluunkaan ole enää kuin reilu kolme kuukautta (hah!). Tai haravoimaan pääsisi jo nyt, en vain vielä viitsi. Haravoin ne sitten kaikki kerralla kun puut ovat jo melkein paljaat. Onneksi pääsiäisenä kaadettiin suurin osa pihakoivuista pois, niin pääsen haravoinnissa huomattavasti helpommalla kuin edellisinä vuosina.

Mutta ennen kuin rupea kirjottamaan joulupukille toivelistaa, laitan kuvia menneiltä parilta viikolta. Kuten kuvista huomaa, on sää todellakin suosinut!

Ensin hieman kuvia "takapihasta"

Ollaan tuota "takapihaa" hyödynnetty koirien kanssa ihan kiitettävästi. :-)

Ylläolevat kuvat otin pikkusiskon vanhalla kameralla jonka tuo miespuolinen talon asukas kaivoi esille eräs viikonloppu. Tärähtäneitä, automaattiasetuksella otettuja kuvia. Enpä ole ikinä valokuvaajaksi itseäni kutsunutkaan. :-D Kävin collieiden kera lenkillä kun Tessu pääsi metsälle lintuja katsastamaan.

Loppuvuoden näyttelyt on jo katsastettu ja osittain ilmoitettukin, kovasti mietin Melissankin ilmoittamista johonkin, mutta jätin siten ilmoittamatta. Katsellaan sitten alkuvuodesta, miten tehdään. Nyt mummo-koira vetää etuoikeutettuna sohvalla iltanokosia, ennen kuin se kohta siirtyy makuuhuoneen puolelle yöunille. On se sellainen mummokulta.

Ja lopuksi vielä kuva Tessusta ja Minnistä, pikkukaveruksista. :-)

Tahon tätä ja sitä ja tuota...

Mitä kaikkea kivaa sitä tahtoisikaan ostaa... itseasiassa listasin uuteen kalenteriin (syksy tuli, uusi työ ja kesän ajan vallinnut "aikatauluttomuus" aiheutti asioiden järjestämistä ja organisointia) ihan oikeasti niitä asioita joita tarvitsen/mitä elukat tarvitsee. Sellaisia oikeita asioita, mille olisi tarvetta. Ja koska raha on rajallista (niin ikävää kuin se onkin) niin hankintoja on laitettava tärkeys järjestykseen ja ostettava asteittain. Nyt ajattelin kuitenkin koota sellaisen "Tahdon-listan". Aloitetaan Rapsusta. :-)

Jännesuojat on olleet ostolistalla jonkin aikaa, Rapsuhan on tutkitusti askeliltaan kovin taloudellinen (tutkistusti Ypäjällä ravivalmentajien B-kurssilla todettu kun tutkittiin kurssihevosena Rapsun ravia) eli se mahtuu optimaalisesti ravaamaan ja liikkumaan kolhimatta itseään, mutta haaveissa olisi että jossain vaiheessa pystyisi hyppäämään vaikka pieniä ristikoita jumppaamismielessä, ja maastoillessa suojat olisi kanssa ihan kivat, niin tuollaiset perussuojat passaisi meille ihan hyvin.

Kuva Horze.com

Ja suojiin tietysti saman värinen satulahuopa. Tällainen horzen chooze-huopa on hyväksi havaittu huopa, ja meillä ollut kestävä perushuopa arkikäyttöön. Yleensä en harrasta väriteemoja missään, mutta tämä väri vain hyppäsi silmille kun huvikseni ikkunashoppailin netissä. Ja itseasiassa nuo suojat ja huopa kyllä pääsivät ostoskoriin saakka, koska eivät ole hinnalla pilattuja. 

Kuva myös horze.com

Rapsu (lue omistaja) tahtoisi myös ratsastusloimen syksylle (vettä pitävän) ja mielellään sellaisen joka peittäisi koko selän sekä myös edestä lavat. Lisäksi Rapsu totta kai toivoisi itselleen koppia, jotta pääsisi taas maailmalle, sen mielestä on ihan tylsää (lue taas omistajan mielestä) hengailla aina vaan kotimaisemissa. Komea ruuna joka ennen kiersi ympäri Suomea hurmaamassa kivoja tammoja raveissa joutuu tyytymään oman tallin antimiin (ja nekin on suokkeja, Rapsu on kovin tykästynyt itsensä kaltaisiin jalompiin olentoihin). Ja tietysti sellainen kiva vetoautokin olisi ihan jees, taloudesta yksi sellainen löytyykin, mutta se on miehekkeen valtaama ja erittäin rakas pyhä lehmä. Eikä edes kovin kaunis sellainen (off roadiksi rakennettu toyota 4runner). 

Sitten sellaisia mitä Rapsu oikeasti haluaa ja tarvitsee seuraavien viikkojen aikana on kengitys, raspaus, rokotus ja mieluusti vielä hieronta siihen kaupan päälle. Nämä tullaan toteuttamaan mitä pikimmiten, tosin Rapsu sanoi ettei raspauksella ja rokotuksella ole nyt niin väliä, varsinkaan sillä raspauksella (Rapsu täytyy aina rauhoittaa raspaukseen).

Koirilta jos kysyisi, että mitä ne haluaisi, niin vastaus olisi kovin yksinkertainen; Tessu haluaisi loputtoman kasan hirvenluita (myös muut menettelee) sekä tuon miespuolisen sylin 24/7. Talon suurin metsästäjä kokee aidatun pihan kovin rajoittavaksi, joten esteetön kulku metsälle olisi toivomuslistalla. Ei tarvitsisi käyttää niin paljon aikaa pakoreittien keksimisiin. Pyry haluaisi loputtoman määrän herkkuja, sekä oman tyttöystävän. Ei tällaisia vanhoja piikoja kuten talouden muut koirat on. Mummo taas haluaisi oman parisängyn, mielellään joillakin ylellisillä lakanoilla ja peitoilla, joita voisi itse möyriä sopiviksi. Lisäksi nakkitarjoilusta voisi ottaa jokapäiväisen rutiinin, mieluusti niin, ettei tarvitsisi tehdä mitään hölmöjä "kieri", "hyppää" tai "istu/maahan" pyyntöjä. 

No, mitä omistaja ajattelee koirien tarpeista; Pyrylle kunnollinen nahkahihna. Olen yleensä hommannut koirille pentuaikana nahkaremmin, ja jokaisella se on kestänyt läpi elämän. Niin on myös Melissalla, jonka nahkaremmi täyttää kohta jo sen 9-vuotta. Tällaiset nahkaremmitkin maksavat, joten Pyry on toistaiseksi kulkenut perintöhihnoilla sekä kankaisilla hihnoilla. Lisäksi iltojen pimentyessä myös Pyry haluaa olla näkyvä, eli sillekkin oma heijastinliivi pimeällä liikkumiseen. Lisäksi Pyry ehdottomasti haluaa jonkun yberhienon blingbling näyttelyhihnan. Sekä isomman kevythäkin. Ja häkin/koiraveräjän auton takakonttiin. Ilman muuta. Ja mielellään jonkun vähän tyylikkäämmän menopelinkin noille näyttelyreissuille. 

Mummokoira haluaa jonkinlaisen nukkumapedin, mummokoira kun on asetta krantumpi (oikeasti haluaisi nukkua vain sängyssä, mutta kuningatar joutuu ilta toisensa jälkeen siirtymään lattiatasolle nukkumaan. Meillä on makkarissa iso koiranpeti, laidallinen, iso ja hieno. Mutta ei kelpaa. Sen pitäisi olla sellainen iso, laidaton ja mielellään sellainen jota voisi sen kymmenen minuuttia joka ilta järjestellä ennen nukkumaan käymistä. Tällä hetkellä Mummo-koira tekee pesää päiväpeittoihin, mattoihin, minun vaatteisiin. Ehkä seuraavanlainen kelpaisi kuningattarelle?

ilonaihe.mycashflow.fi

Vastauksenhan tiedän, ei hänen kuninkaallisensa suostuisi moisella nukkumaan. Ei mitään möyrittävää!

Tessu tahtoisi, ja kovasti tahtoisikin, juoksupöksyt. Siinä missä meidän kaikki colliet on olleet juoksujen aikoihin todella siistejä ja pitäneet itsensä puhtaina, niin Tessu ei tätä taitoa omista. Seuraaviin juoksuihin Tessu saa siis jotkut hienot pöksyt jalkaansa. Muuten Tessulla on aika mukavasti kaikkea, Herra X kun on Tessulle "kaiken" ostanut. On oma peti sängyn vieressä (yllätys yllätys Herra X:n puolella). Niin ja niitä luita Tessu halajaisi kovasti, onneksi kohta alkaa hirvikausi, ja sitten niitä luita taas on...

Itse allekirjoittaneen listahan on loputon, mieli halajaa kaikenlaista, mutta järki on aina se joka sanoo viimeisen sanan (esimerkkinä; haluaisin kovasti farkkuratsastushousut. Järki ei anna periksi ostaa koska omistan tarpeeksi housuja ratsastusta varten) Kaikenlaista haluaisi, mutta yritän aina miettiä kaikki hankinnat järjen kautta, tämä on tapa joka on jäänyt opsikelija-ajoilta (kun piti opiskella ja elättää hevonen samaan aikaan). Toisaalta se on ehkä ihan hyväkin asia, harvemmin rupeaa kaduttamaan minkään tehdyn ostoksen jälkeen, kun sitä oikeasti miettii, tarvitseeko. Yksi asia, jonka aion hankkia veronpalautuksista (ja jos vain sopiva kävele vastaan) on iso kulmasohva. Sellainen, jolla saisin jaettua järkevästi olohuoneen ja ruokailutilan erillisiksi. Nyt meillä on kahden ja kolmen istuttavat sohvat sekä nojatuoli, niin tuntuu, että ne ovat aina ihan hujan hajan, enkä saa niitä istumaan tähän pitkän malliseen olohuone/ruokatila -yhdistelmään järkevästi. Tilaa on, vaikka muille jakaa. Mutta mitä jos tilaa on sen verran paljon ja vielä oudon mallisesti, että järkevää sisustusta on hankala saada aikaiseksi? Tällainen jättikulmasohvahan kustantaa useamman tonnin uutena ostettuna liikkeestä, mutta toiveena olisikin saada sellainen käytettynä esimerkiksi tori.fi sivuilta. Muutenkin tykkään kierrättää huonekaluja ja miksei muitakin asioita, ja esimerkiksi tänään ostin Rapsulle kaksi ehjää ja toimivaa loimea yhteensä 10 eurolla! Toinen oli vohveliloimi ja toinen fleecevuorellinen sadeloimi! Menevät kakkos/kolmosloimina vallan mainiosti. Ja koska syksyn säätä ei voi hirveästi ennustaa, niin useammat sadeloimet ja kuivatusloimet tulee tarpeeseen. 

Ja loppuun vielä hellyyttävä kuva Rapsusta ja pikkusiskon kakarasta, Bennosta. Aikamoisella luonteella varustettu tuo pikkuberni, on kyllä peloton kaveri kaikin puolin. :-)

Kesä lopuillaan

Itse allekirjoittanut ei ole kovin pahoillaan saapuvasta syksystä, siihen nimittäin liittyy niin paljon kaikkea kivaa! Paras syy on totta kai säät; ei liian kuumaa, eikä liian kylmää. Koirat jaksaa painaa pitkää päivää pihalla ja lenkeillä, eikä tarvitse murehtia lämpöhalvausta. Mummo-koirakin on huomattavasti pirteämpi näin syksyisin. Illat pimenee ja saa polttaa kynttilöitä sisällä, saa puketua (joo ihan kun kesällä olisin ollut joku nudisti), tuntuu, että koko elämä jotenkin uudistuun ja raikastuu aina syksyn myötä. Kaikkein parasta on tällä hetkellä se, että meillä pääsee nytten kun kaikki pellot on puitu viljoista sänkipelloiksi, lenkkeilemään niin ettei koiria tarvitse pitää hihnassa ollenkaan! Suoraan takapihalta pellolle tai metsään ja sinne vain samoilemaan.

Uudessa työpaikassa on alkanut mukavasti, alkukiire ja hössötys alkaa olla jo takanapäin, ja pääsee paremmin ottamaan kaiken hyödyn irti asiakaspalvelusta. Ja allekirjoittaneen venäjän kieli vaan paranee päivä päivältä, vaatesanasto rupeaa olemaan jo aika hyvin hanskassa, ja olen käynyt jo kokonaisia keskusteluita tuolla idän naapureiden kielellä! Pitää vaan haastaa itseään, ja pyytää aina asiakkailta apua, jos tuntuu että jokin sana on täysin hukassa.

Harmittaa niin vietävästi, kun puhelin kamerassa olisi tuhat kivaa kuvaa tallilta ja Rapsusta, mutta jostain syystä en saa niitä siirrettyä tietokoneelle jotta niitä saisi tänne asti julkaistuksi. Joten koska Rapsu jääköön koko komeudessaan puhelimen uumeniin, on tässä julkaisussa taas luvassa... yllätys yllätys... Pyry-Perkelettä! Pyry skabaili Elokuussa kaksi kertaa pentuluokassa, ensin Heinolassa viiden urospennun joukosta PEK 2 KP (kun pentueveli nappasi PEK 1 sijoituksen ja ROP-pentu tittelin) todella upealla arvostelulla. En tuollaista arvostelua olekaan saanut vielä yhdelläkään koiralla. Viikko sen jälkeen mister Pyry-Perkele näytteli itsensä ROP-pennuksi Luumäen ryhmiksessä, taaskin mukavalla arvostelulla. Pikku-poikaa ei voi kyllä muuta kun kehua, kuinka helppo ja hyvin käyttäytyvä se on vieraissa paikoissa. Ihmisvilinä ei sitä paljoa haittaa, eikä se myöskään tunnu stressaantuvan mistään. Ruokaa kun on mukana niin Pyryllä on kivaa. Nyt tulee pieni tauko virallisista näyttelyistä, seuraavaksi ilmoitan sen lokakuulle junnuluokkaan, ja ehkä myös marraskuulle. Ja joulukuussa sitten Pohmoismaiden voittajaan sekä Voittajaan. :-)

Tässä kuvassa itse allekirjoittanut ja päivän huumori ;-) Pitihän ensimmäiset palkinnot ikuistaa!

Ensimmäinen jälki ajettiin toissapäivänä, kaksi n. 50 m metsäjälkeä niin että jäljen päässä oli superkiva ihminen ruuan kanssa. Vauhti oli kova, ja jotain "hajua" pikkupojalla olikin mistä oli kyse, joten tästä on hyvä jatkaa. Mitään kisatavoitteita meillä ei välttämättä ole, tykkään vain harrastaa koiran kanssa kaikkea uutta ja erilaista, ja samalla saada itse uusia kokemuksia ja oppeja. Se, mikä meidän lajiksi muotoutuu, selviää varmasti joskus. Kivahan olisi saada jonkinlaisia käyttötuloksia, oli ne sitten tokosta, agilitystä tai mistä tahansa. Liekö Tessu tasoittanut Pyrylle tietä niin hyvin, että se tuntuu todella helpolta pennulta edelleen, Tessu kun oli melkoisen haastava koira pentuaikana. :-)

Tämä viikonloppu menee aika pitkälti tallihommissa, sillä tallinomistaja on hevosensa kanssa Ypäjällä suomenhevosten laatukilpailuissa, niin hoidan sitten aamutallit, iltatallit ja melkein kaiken siltä väliltä tänä viikonloppuna. Löydettiin miehen kanssa hänen vanha digikamerakin, josko ottaisin sen huomenna tallille mukaan ja katsoisin mitä saan aikaiseksi sillä kuvattua. Saisin tehtyä jonkun kivan päivityksen tallista ja Rapsustakin välillä, eikä aina vain koirista. Nyt taidan kuitenkin painua pehkuihin, hevoset kaipaa aamuruokiaan jo sen verran aikaisin, että on pakko saada nukuttua kunnon yöunet välillä.

Salama-Hannu

Otsikko ei ehkä aukene ulkopuolisille, onhan kysymyksessä kovinkin inside vitsi. Ajattelin kuitenkin, että voisin pyhittää yhden postauksen Hannulle, tuolle jättiläismäiselle nallekarhulle, joka tästä hellittelynimestään huolimatta oli oikeastaan todella jalo puoliverinen.

Tässä vaiheessa piti oikeen kaivella muistia, milloinkas minä Hannuun tutustuin. Se taisi olla loppukesä 2007, sillä sain syyskuussa 2007 ajettua ajokortin, ja kerkesin jonkin aikaa käymään tallilla vielä skootterin kanssa. :-) Tuona kesänä oli menossa sellainen "hevoseton kausi", keväällä oli myyty pitkäaikainen vuokrahevoseni pois, ja sopivaa, kivaa vuokrahevosta ei tuntunut löytyvän mistään. Kunnes sitten eräissä koulukisoissa tuli kaverini kertomaan, että hän saattaisi tietää sopivan ruunan minulle "hoitohevoseksi". Eikä siintä mennyt aikaakaan kun menin kokeilemaan Hannua. Mentiin yhdessä maastoon toisen tallilaisen kanssa, ja voi että ihastuin tuohon valtavaan ruunaan (säkä 178!) joka tarjosi maastossa innostuessaa ravilisäyksiä ja passagea (näistä Hannun erikoisuuksista hieman myöhemmin lisää). Ja siitä sitten lähti. Sain käydä ilmaiseksi! ratsastamassa Hannua, ja myöhemmin sitten muitakin hevosia. Talli tuntui heti kodilta, ja olihan tallin omistajakin aivan huipputyyppi (ja on sitä edelleenkin). Maastoilin paljon tuona aikoina, sillä kaverini hevonen oli puolen kilsan päässä sijaitsevalla tallilla, joten seuraakin oli usein tarjolla.

 Hannu eli virallisesti Salemchan-N oli syntynyt Pietarissa, suuressa hevossiittolassa. Sieltä se oli myyty jollekin naiselle, joka oli päättänyt, että hän kouluttaa Hannusta, ja toisesta nuoresta hevosesta itselleen huippukouluratsut. Eikä siinä mitään, osaavahan Hannu todellakin oli, osasi laukanvaihdot sekä passagen, mutta valitettavasti Suomeen tullessaan Hannusta ei saanut kentällä mitään irti. Se oli käsittämättömän tahmea, laiska ja haluton. Tämä nainen oli ratsastanut Hannua vain kangilla ja kannuksilla, ja sen huomasi. Muistanpa hyvin sen ajan, kun Hannua ei saanut laukkaamaan kentällä pätkääkään, sitä sai potkia ja husia raipalla, Hanski se vain jolkotteli menemään hömppäravia. Maastossa sen sijaan sait oikeita ratsastusfiiliksiä, lisätyt ja kootut askellajit, passage, laukanvaihdot. En tiedä tarkkaa aikaa milloin Hannu tuli Suomeen, luulisin että vuonna 2006? Paikallisen ratsaskoulun ja myyntitallin pyörittäjä toi Hannun Suomeen Pietarista, ja myyntipapereissa luki; "pitää metsässä kävelystä". Melko pian Hannun ostikin Tuula, jonka luokse sitten eksyin hoitamaan Hannua.

Alussa siis maastoiltiin paljon, ja pikkuhiljaa saatiin se laukkakin nousemaan jopa kentällä. Entä millainen Hannu oli luonteeltaan? Se oli kuin ajatus, kuin iso koira, iso järkähtämätön kallio, johon saattoi luottaa aivan kympillä. En edes uskalla kertoa kaikkia niitä paikkoja, joissa olen käynyt ratsastamassa Hannulla, koska siitä saattaisi seurata vaikka minkälaisia bolemiikkeja. Hannu ei yksinkertaisesti pelännyt liikenteessä mitään; ei rekkoja, ei traktoreita, ei hiihtäjiä, ei moottorikelkkoja, ei lepattavia asioita. Monet kerrat käytiin esikaupunkialueella paikallisessa pubissa ostamassa jäätelöt, huikattiin hevosten kanssa ovelta että saataisko jätskit, ja baarin omistajat tuli aina hymyssä suin ne meille myymään. Ja hevoset sai totta kai omat vohvelit kaupanpäälle. Hannun kanssa on menty kanavan sulkujen yli, käyty uimassa vanhassa kanavassa, menty moottoritien alikulkutunnelista, vilkuteltu venäläisille rahtilaivoille, syöty vanhempien takapihalla nurmikkoa. Se, mitä Hannusta tulee aina vieläkin ensimmäisenä mieleen oli se iloisuus, jonka se sai ihmisten kasvoille. En edes tiedä enkä jaksa laskea, kuinka monta hevospelkoista ihmistä se on saanut käännytettyä hevosista pitäviksi ihmisiksi.

Mutta kaikista kauniista sanoista huolimatta, eihän Hannu toki ollut täydellinen ;-). Yhtä asiaa se pelkäsi. Shetlanninponeja (tämä on tosi!). Maastoillessa jos tuli shettis vastaan Hannu kääntyi ympäri ja puhisi menemään, ja katseli aina sieraimet suurina, että mikä ihme tuo on??? Hannun kanssa on myös työnnetty yksi auto ojaan. Oli mutaista ja liukasta, ja eräällä hiekkatiella kerran kun auto yritti meitä ohittaa, lähti Hannu peruuttamaan kohti autoa ja hupsis vaan, auto humahti ojaan. Sillä hetkellä asia ei paljoa naurattanut, nykyään se on ehkä yksi hauskimmista asioista (koska kenellekään ei käynyt tilanteessa mitään). En vieläkään tiedä, mitä tuossa tilanteessa kävi, tiedän vain, etten saanut Hannua liikkumaan eteen päin, ja samassa kuulen kun Hannun takapolvet osuvat autoon, ja se humahtaa kyljelleen ojaan.

Jossain vaiheessa, olisikohan ollut vuosi 2008 ostin Hannun itselleni, naurettavalla summalla tosin, mutta tietäen ettei sen jalat olleet enää mitään priimaa. Käytiin Hannun kanssa muutamat seurakisatkin, estekisat tosin, mutta estekisoissa siitä sai enemmän irti kun Hannu jopa innostui hyppäämisestä. Ekoissa kisoissa jopa sijoituttiin (taisi olla metrin luokka metrikympin korotuksella?) ja toiset menikin sitten aivan penkin alle. Hannusta, superlaiskasta hevosesta kuoriutui kisapaikalla suoraa kurkkua huutava hevonen, joka tanssi, jyräsi, huuti ja tuhlasi kaikki voimansa jo verryttelyyn. Pikkutytöt tuli kyselemään kilpaa että onpas sulla kiva ori. Juu ori tosiaan...

Hannun jalat ei tosissaan olleet missään vaiheessa kun sen olin tuntenut priimaa, mutta sitä pystyi käyttämään. Seuraavien parin vuoden aikana kuitenkin jalkaoireet pahenivat, ja Hanski oli pakko jättää pois käytöstä. Toisessa etujalassa oli synnynnäinen pukinkavio, johon sitten ajansaatossa tuli kehärengas, luupiikkejä sekä nivelrikkoa. Loppuvaiheessa Hanski eli kipulääkkeillä, ja ontui silti. Siis oli tullut aika päästää hyvä ystävä lepäämään. Ehkä yksi vaikeimmista päätösistäni ikinä, mutta päivääkään en ole katunut. Hannu opetti paljon, ja antoi paljon. Vaikka Hannun lopetuksesta on jo 3,5 vuotta, tupsahtelee se aina aika-ajoin mieleen. Ikävä on, mutta muistoja ajatellessa, rupeaa aina hymyilyttämään. :-) Sellainen oli meidän Salama-Hannu.

Sosiaalinen päivä

Tai oikeastaan sosiaalinen viikonloppu takana. Ihan selvennykseksi voidaan sanoa, että unohdutaan tuon miehekkeen kanssa helposti tänne omaan kotiin puuhailemaan, jonkinlaisia erakoita ehkä välillä. Pitää aina muistuttaa itselle, että jossain pitäisi käydäkin (muualla kuin töissä, kaupassa tai tallilla). Eilen tuli meidän porukat meille jeesailemaan, äiti auttoi minua pesemään ikkunat ja vaihtamaan uudet verhot olohuone/ruokahuoneen ikkunoihin. Mukavasti piristää aina ilmettä kun tekee pieniä muutoksia. Lisäksi uskaltauduin laittamaan mattoja lisää lattioille, kun Pyrykin rupeaa pikkuhiljaa olemaan sisäsiisti. Saa nähdä kuinka käy kun miullakin alkaa taas työt, koirat on päässeet tän kesän todella helpolla, kun mies kerkesi olemaan kaksi viikkoa kesälomalla ennen miun lomaa, ja nyt olen ollut sen kuukauden kotosalla. Keskiviikkona alkaakin arki taas, kun miunkin pitäisi töihin suunnata. Onneksi on kevyt paluu arkeen, kolmepäiväinen työviikko ja viikonloppu vapaa, mutta se viikonloppu vapaa meneekin sitten häissä toisella paikkakunnalla.

Eilen illalla sitten tulivatkin kaveripariskunta koiransa kanssa meille, grillailtiin ja saunottiin sekä istuttiin myöhään yölle ulkona. Tänään jatkettiin samalla sosiaalisella taipaleella, iltapäivästä käytiin isosiskon luona ja sitten isolla lössillä satamaan päiväkahveille ja vohveleille. Pyryn, Melissan ja Tessun uusi serkku-poikakin pääsi satamaan ihmisten ilmoille. Kyseessä on siis pikkusiskoni neljän vuoden haave ja odotus, berninpaimenkoira-vauva. Viikon verran on tyyppi asunut pikkusiskoni luona, ja onhan tuo melko mahtava tapaus. :-) Ja varsin erilainen kuin collie. Pikkuberni kantaa nimeä Benno, ja Benno on melko avoin ja rohkea tapaus. Tuollaisen ällösöpön pennun kanssa liikkuminen satamassa on vain hieman hankalaa, sillä KAIKKI halusivat rapsuttaa ja helliä pientä nallen lasta.

Rapsun kesälomakin on ohitse, johan tuo kerkesi lomailemaankin. Tänään kävin juoksuttamassa, ja vasempaan suuntaan otin myös laukan nostoja. Oikeaan kierrokseenhan tuo ei sitä edes osaa, koska on A) jäykempi siihen suuntaan B) koko ikänsä vasempaan kierrokseen juosseena sillä on "hitusen" huonompi tasapaino oikeaan kierrokseen ja C) tuo ruuna on käsittämättömän ravivarma, edelleen, vaikka siltä on kengitykselläkin  vedetty ravibalanssia pois (nykyisin jo ratsukengässä). 95 starttia, 4 laukkamerkintää.

Tessusta on tullut jollain asteella iso tyttö. Tai sitten meidän koirista on vihdoin tullut aito lauma, sillä Tessun on vaikea sulattaa vierasta narttua. Tai ainakaan sellaista vierasta narttua, joka on yhtä dominoiva ja kovapäinen kuin Tessu itse. Lauantai-illan istuskelua häiritsi Tessun ja shiban yhteenotto, josta seurasi meidän koirien siirtyminen sisätiloihin. Melissallahan on joku käsittämätön valta toisiin koiriin, vaikka se onkin ihmisille käsittämättömän lapanen, niin harva koira lähtee Melissaa haastamaan. Suurin osa alistuu heti ensikohtaamisella. Sen takia Melissaa on aina voinut huoletta pitää yhdessä vieraidenkin koirien kanssa. Tarvittaessa se komentaa ja ojentaa, mutta muuten se vain valvoo tilannetta. Melissa olikin meidän koirista ainut joka sai pikkushibankin alistumaan, omistajat nauroivatkin ettei heidän koiransa mielistele ja alistu kenellekään toiselle koiralle, mutta Melissalle alistui samantien. Melissa on pitänyt Tessunkin kurissa, vaikka välillä se kokeileekin jäätä kepillä, niin aina viimeisen sanan sanoo Melissa, ja Tessu alistuu ja nuolee Melissan suupieliä. En tiedä tulisiko Tessulla sanomista muiden narttujen kanssa, vai onko tämä kyseinen koira saanut Tessun virittäytymään sellaiselle asenteelle, mutta jatkossa saakin olla varovainen. Isosiskon kaksi collienarttua on ok, mutta ne ovatkin pistäneet Tessun penteleen pienestä asti ojennukseen. :-D Uroksille Tessu vain alistuu ja mielistelee. Pienten pentujen kanssa Tessu on aivan loistava, hellii ja leikkii.

Tällaisia kuvattomia postauksia on varmaan sairaan tylsää lukea, pahoittelut siintä (jos joku tänne sattuu eksymään). Katsotaan saisiko sitä aikaiseksi hankittua itselleenkin jonkinlaisen kameran. Tarvetta olisi, mutta ei kuitenkaan millekään edes puoli-ammattimaiselle järkkärille, vaan sellaiselle kompaktin kokoiselle mutta laadukkaalle kameralle. Eli siis olisi kiva, että myös liikkuvasta eläimesta saisi otettua selkeän kuvan, eikä vain sumeita viivoja. Katsellaan, saisiko sellaisen aikaiseksi hankittua. :-)

Viimeistä viikkoa viedään

Nimittäin viimeistä lomaviikkoa tässä vietetään. Eipä harmita töihin paluu, sillä muutama viikko vanhassa paikassa ja sitten pääsen aloittamaan uudessa työpaikassa, jännittävää! Suurena plussana uudessa työpaikassa on säännöllisempi työaikarytmi, ei kolmivuorotyötä ja kaikista paras; toistaiseksi kaikki sunnuntait vapaita! (Ja tietysti kaikki pyhät). Kun on viisi vuotta tehnyt töitä sellaisessa paikassa, mikä on aina auki 24/7, niin tällaista osaa arvostaa aivan eri tavalla!

Pyryn kanssa ollaan nyt tottisteltu, keskiviikkoisin on aina porukkareenit jossa saa oppia ja opastusta, ja muuten sitten reenaillaan yksin/kaverin kanssa. Pyrylle ammuttiin viime viikolla pari laukausta, ei reagointia (huisin hienoo!).

Lauantaina olikin Mikkelin KR näyttely, jonne olinkin Melissan ilmoittanut. Melissa sai sileän ERIn, ei luokkasijoitusta. Kauttaaltaan arvostelu oli hyvä, mitään negatiivista tai huonoahan ei koirasta löytynyt, melkein toisinto Kotkan arvostelusta. Omasta mielestä Melissa liikkui nyt paremmin kuin Kotkassa, sai ihan hillitä sen menoa. Ja Mummo-koira päätti pistää persauksen kesken kolmion alas ja rapsuttaa oikein antaumuksella itseään. On se sellainen arvon kuningatar :-)

Sunnuntaina pakattiin koirat autoon ja suunnattiin miehen porukoiden mökille, siellä hujahtikin muutama tunti. Kotona illalla grillailtiin ja hengailtiin, ja maanantai aamuna aikaisin starttasi tuon miespuolisen auto kohti Helsinkiä, mies reissu hommissa, eli minä + elukat ollaan oltu keskenämme. Hyvinhän me päivät ollaan saatu sujumaan, siinä ei ole ollut ongelmia. Maanantaina oli illalla koulutukset, eli näyttelytreenit (kuulun yhdistyksen näyttelyjaoksen kouluttajiin). Menin jo ajoissa meidän koulutuskentälle, tarkoituksena ottaa Pyrylle hieman tottista (seuraamista imutuksella, istu/maahan harjoittelua). Jonkun mielestä ollaan varmaan auttamattomasti jäljessä ikään nähden, so what. Myö tehään omalla tahdilla, koiran aktivoimiseksi, ja jos joskus saadaan aikaiseksi esimerkiksi BH suorittaa, niin hyvä niin. Omalla kohdalla kävi niin sanotusti hyvä munkki, eli vedin koulutuksen pienille koirille, joita oli saapunut paikalle jopa 5 kappaletta, joten ei käytetty koko aikaa mitä oli varattuna meille. Niinpä hain Pyryn vielä autosta, ja saatiin tehtyä näyttelyharjoitus vielä perään. Pientä harjoitusta vaatinee vielä, mutta ei olla mahdottomia. Pyry on vaan niin käsittämättömän ahne, ettei tiedä miten päin seisoisi ja olisi kun SITÄ NAMIA PITÄISI SAADA. No, ensi maanantaina uusiksi, ja meinaan silloinkin karata loppuun Pyryn kanssa harjoittelemaan. Huomenna meinasin ilmoittaa Pyryn nimittäin Heinolaan sekä Luumäelle. Pyry menee pentuluokkaan molempiin, katsotaan sitten syksylle pari näyttelyä ennen messaria (jonne aion vakaasti kovista ilmomaksuista huolimatta Pyryn ilmoittaa, pääseehän se sentään junnuluokkaan siellä.

Tänään Rapsu sai uudet etukengät ja kesäloma loppuikin sitten siihen. Menin kentällä puolisen tuntia käyntiä ja kevyttä ravia, en kehdannut kolmen viikon tauon jälkeen revitellä ettei mene paikat jumiin. Huomenna pitää koittaa ehtiä myös liikkuttamaan, menee vaan aika melko tiukille. Pitäisi ajaa kaupunkiin hoitamaan asioita, ja viideltä pitäisi olla Taipalsaarella reeneissä. Joten voi olla, että olosuhteiden pakosta, huominen jää vapaaksi. Taipalsaarellakin hurahtaa se muutama tunti aivan kevyesti, joten tuskin illallakaan kerkiän.

Lopuksi kuva vielä kesäisestä Mummosta, iltalenkillä sain napsaistua kännykällä kuvan. Pyry ja Tessu viipotti menemään sellaista vauhtia, etten kuvia edes kehtaa täällä julkaista. :-)

Loman puoliväli

Lomalla ollaan! Ja puolet jo takana päin, mutta ei vielä jaksa stressata töihin paluusta. Pientä Suomen matkailua harrastettu, Kotkassa ja Helsingissä käyty tähän mennessä, Mikkeli, pari Kouvolan reissua sekä yksi Helsingin reissu vielä edessä. :-)

Melissa kävi Kotkassa korkkaamassa veteraaniluokat, kivalla tuloksella VET ERI 2 SA, ja paras narttu luokassa päästiin vielä jatkoon, sijoille ei kuitenkaan päästy. Alla arvostelu;

" Hyvän kokoinen. Hyvännäköinen, 8,5 vuotias tricolor. Erinomaiset linjat kauttaaltaan. Syvä rinta. Vahva luusto. Oikeanlaiset jalat. Hieman ahdas takaa. Hyvä luonne."

Ainut miinus siis hieman ahdas takaa, en saanut Melissaa liikkumaan ihan halutulla tavalla (liikkui siis hyvin, mutta yleensä sitä saa jarrutella ettei vedä hirveää rundia...). Ja vanhuuskin omilta osin varmasti jo vaikuttaa. Tilasin Melissalle netistä glukosamiini jauhetta, jota eläinlääkärikin suosittelee nivelille. On kuulemma kaikkein paras esimerkiksi nivelrikkoisille koirille. Melissallahan ei nivelrikkoa ole, mutta ikää tulee muutaman kuukauden päästä 9-vuotta joten varmasti "jossain tuntuu jo" ikäkin.

Pyryn kanssa ollaan yritetty päästä "oman porukan treeneihin" jo monta kertaa, aina tulee jotain, viime viikolla sattui heinätyöt. Tällä viikolla kyllä yritän päästä oikeasti mukaan, vaikkakin Kouvolassa täytyy käydä pällistelemässä pieniä koiravauvoja <3

Rapsu on viettänyt kesälomaa. On ollut laitumella, ja eipä tuo kovinkaan onnettomalta ole näyttänyt siellä. Ruokintaa katsottiin uusiksi, kun yksi ruokinta guru kävi tallilla. Saa nyt ruokaa laihan hevosen reseptillä; kauraa, öljyä, pellavarouheesta tehtyä limaa, boosteria sekä vitamiinit, suola jne. Onhan tuo melkoista laittamista niin sanotusti, mutta jos sillä saisi Rapsuun sen muutaman ylimääräisen sentin vyötärön ympärille niin sen olen valmis tekemään.

Tämän talouden miespuolinen lähti taas Helsinkiin reissuhommiin, joten ollaan eläinten kanssa keskenämme. Säistä riippuen hommaa riittää niin sisällä kuin ulkonakin, sisällä on jonkin sortin suursiivous meneillään (mistä tätä rojua kertyy??) ja samalla vähän sisutelen uusiksi, vaihtelen huonekalujen paikkoja, ja uudet verhotkin pitäisi vaihtaa olohuoneeseen. Yksi huoneista joka tunnettiin myös ennen pentuhuoneena on nyt melkein raivattu ja laitettu uusiksi, ja huone rupeaa näyttämään pikkuhiljaa vierashuoneelta eikä rojuhuoneelta. Haluaisin laittaa sinne uudet tapetit sekä lattian, mutta katsotaan mihin rahat riittävät. Ensi viikonloppuna tehdään pieni face lift vessalle eli vaihdetaan lattia, maalataan kaakelit ja vaihdetaan uusi taso altaan viereen. Mies kyllä uhkaili menevänsä Helsingin reissulla ikeaan ja ostavansa samalla myös uudet keittötasot (tässä kohtaa meinasin nauraa; mies jota ei ennen saanut kirveelläkään ikeaan menee sinne yksin, vapaaehtoisesti).

Tänään on sadepäivä, sadepäivä tarkoittaa sisällä puuhailemista ja illalla meinasin lähteä ystävän luokse kahville "naapurikuntaan". Toivottavasti jossain vaiheessa sade hellittää sen verran, että voisi lähteä kunnon lenkille koirien kanssa, viime viikon helteiden takia jäi lenkkeily vähän huononlaiseksi.

Pyry 5 kk!

Pikkumies Pyry täyttää tänään 5 kk, voi tuota Hessu Hopoa. Edelleen olen erittäin tyytyväinen Pyryyn, niin luonteeseen kuin ulkonäköönkin. Mietinkin tässä yksi päivä, milloin tulee jotakin, mikä olisi hankalaa sen kanssa. Se suhtautuu uusiin paikkoihin ja ihmiseen kovin mutkattomasti ja iloisesti, kaikki käy ja ahnekin se on. Se on erittäin helposti motivoitavissa makupaloilla, leikkiessä se leikkii kyllä, mutta jos pitää valita makkaran ja lelun väliltä, niin taitaa makkara viedä voiton. :-)

Käytiin tuossa pari viikonloppua sitten kasvattajan luona kasvattajapäivillä, erittäin mukava ja iloinen päivä, oli kiva nähdä niin paljon tuttuja sekä myös uusia naamoja. Kuviakin saatiin todistusaineistoksi, kaikista koirista otettiin pääkuvat sekä rakennekuvat. Suurimmalla mielenkiinnolla tietysti odotin Pyryn pentuesisarusten näkemistä, ja onneksi niitä olikin tullut paikalle mukava määrä. Kaikki olivat todella mukavaluonteisia ja mukavasti kasvaneita. Pyry-Poika olikin paikallaolleista kaikista suurin! Ja samalla pentumaisin... Saa nähdä, mitä tuosta jössikästä oikein kasvaa. Kokonsa puolesta lähinnä "jännittää" mihin se asettuu. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, alla kaksi sydänkäpystä.

Pyrykin jaksoi hienosti olla koko päivän, tarpeen tullen oli Melissan kanssa autossa ja otti päiväunia, leikki sisarusten kanssa ja yritti pussailla kaikkien naamaa aina tarpeentullen. Jostain syystä Pyrystä hauskempia olisi olleet isommat koirat... Kotkan näyttely lähestyy, kohtapuolin pitäisi pestä Melissa kokonaan, sen turkkia kun ei voi jättää edelliselle illalle, jotta kerkeää tasoittumaan. Yleensä pesen Melissan kokonaan paria, kolmea viikkoa etukäteen ja sitten edeltävänä iltana kauluksen, jalat ja mahanalusen. Mikkeliinkin pitää katsoa pesenkö kokonaan sinnekään toista kertaa, voi olla että pesen sinnekin vain sitten tarvittavat osat. Ja joku kun vielä muistuttaisi miuta ilmoittamaan tuon Pyryn sinne Heinolaan pentuluokkaan... Oma muisti kun sattuu olemaan mitä on, niin useamman kuin kerran on jäänyt koira ilmoittamatta viimeiseen ilmopäivään mennessä johonkin näyttelyyn. Oikein innolla odotan taas että pääsen kesäkuussa Kotkaan ja heinäkuussa Mikkeliin Melissan kanssa, ja elokuussa Heinolaan Pyryn kanssa! Liian pitkä tauko koiranäyttelyistä, kevythäkkikin on kaivettu naftaliinista odottamaan käyttöön pääsyä ;-). Ja jottei kukaan luulisi että verenmaku suussa täällä näyttelyitä odotellaan, niin turha luulo. Itselle ne ovat vain hauska harrastus ja mukava tapa nähdä ystäviä, joita ei muuten tulisi välttämättä nähtyä.

Mitäs meille muuta, kisulit ulkoilee joka päivä. Niillä on yhdestä makkarista vapaa kulku ikkunan kautta sisään ja ulos kun haluavat. Aika hyvin ovat ottaneet ulkoilun vastaan, nytkin Minni kiipeilee tuossa takapihalla puupinon päällä. Onnellisilta nuo ainakin vaikuttavat, josseivat muuta. :-)

Tänään saatiin kuorma-auton lavallinen multaa pihalle, ja kukkapenkkiin on nyt mullat kärrätty (mies kärräsi, en minä..) sen sijaan itse työpäivän päätteeksi siivosin, ratsastin Rapsun, ajoin nurmikon (johon tuhraantuu se 1 ½ h melkein joka kerta) ja leikkasin koirien kynnet. Nyt meinaa jo ruveta ramasemaan, ja kohta puolin taidan käpertyä sohvalle katsomaan telkkaria loppuillaksi. Toivon mukaan seuraavalla kerralla kuvia Tessusta ja kisuleistakin!

Kesäkesäkesä!

Ihana kevät (melkin jo kesä) on myös jo täällä susirajalla ollut hyvän aikaa, lumet kun päätti lähteä niin ne lähti sitten kerralla. Mitäs me muuta kun puuhasteltu kaikenlaista pihalla säistä nauttien. Melkein kaikki puut on nyt pinottu ensi talvea varten, piha on melkein siivottu pääsiäisen  puunkaadon sekä talven roskista, kukkia istuteltu ja muutenkin leikitty hortonomia (oon kyllä ihan paska kaikissa kukka ja istutushommissa, voin sen ihan suoraan myöntää :-D)

Rapsu voi hyvin ja on melko hyvässä lihassa siihen nähden, mitä se yleensä on keväällä. Sillä kun tuppaa olemaan tapana laihtua kovin helposti, niin tänä vuonna on saatu se asia vältettyä, aloitin jo hyvissä ajoin työntämään ruokaan mukaan lisäkivennäistä, vitamiineja sekä kalkkia (Rapsu syö siis täysrehua eli kivennäistä ei pitäisi tarvita, mutta huomasin alkuvuodesta pienistä merkeistä että lisäkivennäinen saattaisia olla paikallaan). Lisäksi tänä talvena ja keväänä Rapsu on syönyt suurimmaksi osaksi säilöheinää, joka tuntuu natsaavan ruunalle paremmin kuin tavis kuiva heinä.Sulien teiden ja kentän myötä on päästy taas harjoittelemaan laukkaa (JEE), jonka ansiosta on saatu ihan pikkasen jo lisää pyöreyttä lihaksien muodossa peppuun. Käytiin alkuviikosta koko perheen voimin laittamassa laitumia, kunnostamassa talvitarhaa talven jäjiltä sekä siivoilemassa ja kuvailemassa Rapandelloa. Rapsuhan on siitä kiva hevonen, että on maasta käsin niin säyseä ja kiltti hevonen, että jopa minun äitini, joka ei ole hevosihmisiä pystyy taluttamaan ja hoitamaan Rapsua. :-)

 Mamman oma lahna <3. Pyry-Ensio kasvaa silmissä (kirjaimellisesti). Ensimmäisissä rokotukssa pennelillä painoa 10 kg, siitä melko tasan 5 viikkoa eteenpäin niin se painaa 16 kg! Hillitön kasvuvauhti, mutta Pyrde muistuttaakin tällä hetkellä hieman Hessu Hopoa, kaikella rakkaudella. Käytiin tuossa maanantaina match showssakin, eka kertaa oltiin, hihnassa juoksu meni todella nätisti, seisominen oli tosi tylsää (on kivempi hyppiä, pomppia, varastaa makkaroita, tuijotella taivaalle tai tehdä jotain kivaa. Mutta ei seistä paikallaan. Mutta kyllä se siitä, eka kerta kunnolla kun yritettiin tehdä jotain näyttelyhommia ja suhteellisen hyvin piti pippupojan hermo. Tuloksena pennuissa sininen nauha, ei sijoitusta. Paljon hyvää kokemusta saatiin, vieraat ihmiset ja koirat, eikä Pyry ollut moksiskaan. Yritettiin ottaa hyviä poseerauskuvia, mutta paino on sanalla YRITETTIIN. Saatiin jonkinlaiset aikaiseksi, ei tosin seiso ihan täydellisesti mutta saa siitä jotain osviittaa. Todellisuudessahan Pyry rupeaa olemaan siinä kasvuvaiheessa, jossa se on kaikista rumimmillaan. :-D

Takajalat jäi hiukan alle, ja näyttää melko takakorkealta tällä hetkellä. Hampaat vaihtuu parasta aikaa, ja korvat on sen takia melko raskaat. Jännä nähdä mihin ne sieltä nousevat/tippuvat kunhan hampaat on vaihdettu. Tällä hetkellä olen pitänyt sormia ristissä, ettei korvat kevenisi, tai ainakaan tippuisi samalla tavalla kuin Melissalla tippui. Melissa-mummokin pääsi mukaan mätsäriin, pikkusiskoni handlaamana. Tuomari oli kehunut kovasti Melissan kuntoa ja liikkeitä, ei olisi kuulemma ihan heti uskonut veteraani-ikäiseksi. Laitetaan nyt kuva Melissastakin, vaikkei sen korvakarvoja olekaan trimmattu. Tänään olisi vuorossa sen toisen korvan klaniksi vetäminen, jotta korva nousisi hieman. Kesäkuun puolessavälissä olisi nimittäin Kotkan Ruusu ja heinäkuun alkupuolella Mikkelin kaikkien rotujen näyttelyt, joihin Melissa osallistuu molempiin veteraaneihin.

Tessustakin tuli otettuja kivoja kuvia mätsäristä, mutta kun kaikissa kuvissa sattuu olemaan myös miehenikin niin en kehtaa niitä tänne julkistaa. Kissat ovat "ulkoistuneet", eli oleskelevat pihapiirissä. Suhteellisen helposti sujui kissojen totuttaminen ulkoiluun, ja toistaiseksi eivät ole poistuneet pihalta ja viereisestä metsästä mihinkään. Mikä kyllä sopii minulle, kunhan pääsevät nauttimaan kissan elämästä poistumatta tien puolelle, ettei käy köpelösti.

Pihakin on melkein aidattu, peintä pätkää lukuunottamatta, ja sekin pieni pätkä on takapihalla josta ei pääse kuin pellolle. Ihanan helppoa näin lämpimillä keleillä, kun vaan avaisee takaoven ja koirat saa juosta ja rellestää pihalla niin paljon kuin haluaa, kunhan välistä vaan katsoo ettei ne rellestä pellon puolella. Suhteellisen nopsaa on koirille muodostunut käsitys saako aidattomasta portista poistua vai ei, Tessulle tämä on ehkä kaikkein vaikeinta kun on kaikki ne ihanat hajut, joita olisi niin ihana lähteä seuraamaan.

Mutta nyt menen pihalle koirien kanssa karistamaan yövuorojen jälkeisen pöhnän pois.

Vapaapäivän viettoa

Aika menee niin nopeasti, varsinkin kun tekemistä riittää :-)

Aamulla kello soi 7 reikä reikä, ja eilinen iltavuoro painoi sen verran silmissä, että torkutin puoleen kahdeksaan saakka. Koirat oli kuitenkin jo kerraan päässeet ulkoilemaan kun herra X oli mennyt jo seitsemään aamusta töihin. Yhdeksältä oli siis jo paikallinen agilityhalli varattuna treeniporukalle, tosin olin unohtanut sanoa miehenpuolikkaalle että jättää meidän farkun meille, että saan koirat autoon... Joten soitto siskolle, että koukkaisiko meidät kyytiin. En kehtaa kolme isoa koiraa auton takapenkillekään änkeä.

Hallilla sitten ryhmärämän pissatus ja ulkoilutus. Treeniporukan hieman edistyneemmän ja vanhemmat aloittavat hallissa jo treenit, me jäimme Pyryn kanssa ulos leikkimään ja harjoittelemaan vähän näyttelyhommia. Ensimmäinen kerta kun harjoiteltiin seisomista, ja suhteellisen hyvin meni. Näyttelyhihna tosin oli kotona, pitääkin muistaa seuraavalla kerralla ottaa mukaan, että tottuu siihenkin. Alla todistusaineistoa, Pyry Einari 15 vko. :-)

 Ahne se ainakin on :-)

Melkein sinne päin, etupää jäi vähän hassusti mutta muuten ensimmäiseksi yritykseksi ihan passeli seisonta :-)

Hallissa sitten vaan tsillailtiin, leikittiin ja syötiin herkkuja. Pyry oli sitä mieltä että patukassa roikkuva rottweiler on ihan paras juttu, ja hinku oli kova päästä mukaan leikkiin (jätettiin kuitenkin välistä).

Treenien jälkeen vein koirat kotiin, söin ja pistin tallikamppeet päälle. Kenttä oli melkein kokonaan (kiitos kahden päivän satamisen) sula, ja sehän Rapsun innoitti... käyttäytymään kuin sika. Kauhoi etujaloilla, korskui kaulakaareella, hyppi, pomppi, laukkasi ja riehui. Onneksi itse olin vain liinan päässä, olin osannut ounastella jotain tämän suuntaista, koska viime viikko meni Rapsulla aika monen vapaan turvin, kun satuimme siskon kanssa molemmat sairastumaan samaan aikaan. Siksipä en selkään saati sitten maastoon tänään vielä lähtenytkään. Huomenna olisi tarkoitus sitten  mennä kentälle ihan ratsain, ja ratsastaa Rapsu kunnolla läpi.

Päivästä sitten kaveri kävi kahvilla katsomassa Pyryä samalla, kun ei ollut vielä kerennyt Pyryä nähdäkään. Oli kovin pettynyt kun Pyry oli jo niin iso. Illasta sitten ulkoiltiin koirien kanssa pihalla pihaa siistien. Siinähän se päivä menikin. Kerran oli puhetta töissä, että mitä tekisi, jos voittaisi lotossa. Moni sanoi, että jatkaisi töissä, koska muuten kuolisi tylsyyteen ja eikä mikään rytmittäisi päivää. Itsellä ainakaan ei tekeminen loppuisi kesken, ja eläimet nyt rytmittää päivän kuin päivän melko hyvin. Voihan sitä aina haaveilla :-D Mutta pointtina se, että tekemistä kyllä riittäisi, jokaiselle päivälle. Lopuksi vielä kuvia Pyrystä (tuli varmaan shokkina kaikille). Ikää kuvissa 13 vko, eli kuvat otettu pääsiäisenä. Nyt meinasin hyökätä lakritsijäätelön kimppuun, jota pakkaseen jäi päiväkahviseuran lähdettyä...