Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoittelusta tänne, mutta annettakoon anteeksi se minulle. Kuitenkin talviloma on jo lusittu ja töissä on käyty taas ihan täyttä viikkoa, sekaan kun heittää kohta 10 viikkoisen pennun, hevosen ja isojen koirien liikutukset sekä normaalit kotihommat, on aika siinä vaiheessa suhteellisen kortilla. Niin ja kävin minä tekemässä sen yhden tentinkin tässä välissä, se ainut tentti joka seisoo opintojeni loppuun saattamisen edessä (kaikki muu homma on oikeastaan vain itsestä riippuvia asioita, että hoidan hommat ajallaan loppuun saakka).
Pyry on sopeutunut tähän laumaan enemmin kuin hyvin, Melissaa ällötti alussa koko olento ja Tessusta oli kiva saada leikkikvaeri joka jaksaa leikkiä. Kissatkin ottivat Pyryn paljon paremmin vastaan, kuin ottivat viime vuonna Tessun. Suhteellisen pätevä kaverihan tuo on; tarpeiden teon ulos ymmärti heti ensimmäisestä ulkoilukerrasta lähtien, tosin sisäsiistihän se ei ole, vahinkoja sattuu ja omistaja ei ole aina tarpeeksi nopea nappaamaan pentua syliin ennen kuin se vahinko kävi jo. Sinällään hauskaa (ainakin Pyryn mielestä) kun pissiähän voi myös vauhdissa! Ja mie yritän vieressä selittää, että olis paljon kivempi kun pissisit ihan vaan paikoillaan niin siivoaminenkin olisi hieman helpompaa.
Ylläolevasya kuvasta näkyy hyvin se, kuinka kissat ovat hyväksyneet Pyryn lauman jatkoksi. Siinä nukkuivat jonkin tovin, ennen kuin Pyry siirti ahterinsa Minnin päälle, jolloin kissa päätti ettei tällaista käytöstä ymmärrä ollenkaan, ja siirtyi muualle nukkumaan.
Muutenhan meitä on hellitty aivan mahtavilla keleillä, kuten myös kuvista näkyy. Aurinko on paistanut kuluneiden viikkojen aikana paljon ja ulkoiltu ollaan niin paljon kuin se ajan puitteissa on ollut mahdollista. Tuo kuva, jossa Melissa on meidän viereisellä pellolla, on otettu aikaa ennen Pyryä, ja kantohankia! Tänään kun kävin aivan vastaavanlaisessa säässä kuin kuvassa isojen koirien kanssa lenkillä niin hanki kantoi niin ettei mitään! Lisäksi joku ystävällinen naapuri oli käynyt ajamassa moottorikelkalla meidän normaalin lenkin kokonaisuudessaan ympäri niin päästiin kävelemään koko lenkki. Peltojen hanki kantoi koiria, omistajaa ei... Siksi olin onnellinen mottorikelkkaurasta joka on painanut kovan ja hyvän lenkkipolun meille ihmisille. ;-)
Rapsun liikutus on vakiintunut melko hyvin tasolle 5 kertaa viikossa liikutusta, ja kaksi vapaata. Kaksi vapaata siksi, että myös omistaja haluaa välillä sen vapaan talleilusta, jotta pystyy sitten harrastamaan koirien kanssa/siivoamaan/tekemään opinnäytetyötä paremmin yhtenä päivänä. Tai sitten vaan yhtenä päivänä laiskotella. Minusta viisi kertaa viikossa riittää kuitenkin harrasteratsulle hyvin, kun liikutuskertoihin sisältyy monipuolisesti kentällä ratsastusta, maastoilua sekä juoksutusta. Työskentelen edelleen Rapsun kanssa mieluusti maasta käsin juoksuttamalla, koska juoksuttaessa on helpompi opetella laukannostoja, varsinkin näin talvikelillä, kun pohja on välistä liukas ja ratsastaja olisi liikaa siinä tilanteessa. Rapsu saa itse hakea laukalle sen tasapainon jonka tarvitsee, ja kukaan ei sählää ja heiluta tasapainoa selästä.
Pieniä muutoksia on Rapussakin tapahtunut talven aikana; kaulaan ja niskaan on tullut ylälinjalle lisää lihasta (vähän, mutta on kuitenkin!) ja alakaula on hävinnyt. Silakka mikä silakka, ja umpiravuri, jonka yksi päivä taas todistin kun maastossa yritin sen saada laukkaamaan mutta ravilla se vaan pisti menemään... :-)
Kaikki kuvat ovat valitettavasti puhelimeni arkistoista, koska en omista kameraa ja hovivalokuvaajani ei ole eksynyt paikalle!
