Vaikka en olekaan sellainen ihminen joka suunnattomasti nauttisi auringon paahteesta saati sitten auringon ottamsesta, ei nämä viime aikojen kelit kyllä paljoa kehuja minultakaan ansaitse... Viimeiset kolme viikkoa on satanut, satanut, satanut ja satanut! Pakkasen puolella ei olla käyty kuin parina hassuna yönä, joten kaikkialla on mutaa, märkää ja likaista. Oi lumi mikset tule jo?
Kaiken kiireen ja pimeyden keskellä oli meillä pieniä ongelmia Tessun kanssa; liekö johtunut juoksuista ja sen jälkeisestä hormoonien vaihteluista, vaiko sitten ihan jostain muusta. Ajattelin sen jo olleen kipeä jostain, niin kiikutin sen eläinlääkärillekin tarkistettavaksi, josko jostain olisi kipuja löytynyt... vaan eipä löytynyt. Yhden viikon ajan oli elämä suoraan sanottuna yhtä helvettiä näiden kahden nartun kanssa; Tessu päätti ettei Melissa saa tehdä MITÄÄN. Se ei saa mennä kenenkään ihmisen luokse, tulla sohvan luo, kävellä hänen lelujensa ohi, ei mitään. Samantien ilman suurempia varoituksia rähähti ja yritti Melissaan kiinni --> josta sitten vanha mummo kimpaantui ja puolestaan sai Tessu kyytiä. Viikon ajan meillä oli yksi tikittävä aikapommi nimeltä Tessu ja ydinpommin lailla vastaava Melissa. Nyt on tilanne jo rauhoittunut, jouduttiin vaan vetämään melko tiukkaa linjaa kotona. Kummallekaan nartulle ei ylimääräisiä paijaushetkiä ja pienimmästäkin pahalla silmällä katsomisesta tulee komennus heti. Näillä eväillä rauha maassa, ainakin toistaiseksi. Eläinlääkärikin suositteli Tessulle sterilointia, jotta saadaan ainakin hormoonivaihtelut (jotka ovat aika rajuja) kuriin. Lisäksi liikuntaa on lisätty rutkasti (jo entisestään paljon liikkuva koira liikkuu vielä enemmän). Iltaisin kun men ihmiset rauhoitutaan työpäivän ja talon askareiden jälkeen sohville katsomaan telkkaria, on ihan kiva, että ne koiratkin on siinä vaiheessa väsyneitä ja tyytyväisiä. :-) Pyry on kuin herran pikku enkeli, niin kiltti kuin koira voi vaan olla! Sekin vaan suuttui Tessulle silmittömästi aina jos Tessu yritti Melissaa komentaa, Pyryn mielestä Melissa on ehdoton kuningatar ja sitä ei kukaan kohtele kaltoin!
Aika ja sen käyttäminen on ollut haasteellista... Lähinnä siis se että kuka jää paitsioon ajan käytön suhteen. Edellinen viikko painettiin hulluina töitä, mikä taas aiheutti sen, ettei Rapsu liikkunut toivotulla tavalla. Mutta valoa on, yksi kavereistani olisi ehkä kiinnostunut käymään sen kerran viikossa ratsastamassa, ja nimenomaan maastoilemassa. SIIS MIKÄ UNELMATILANNE, että saisin jonkun sellaisen tutun ja luotettavan ihmisen, joka haluaisi maastoilla. Kaikki on vielä suunnitteluasteella, mutta toivon mukaan saisin kaverini taas innostumaan hevosista. Hänellä on ollut itsellään lämpönen joten ymmärtää kyllä lämpösten sielunmaailman, ja nimenomaan haluaa maastokaveria. Rapsuha on ihan omiaan sellaiseen.
Tänään Rapsu pääsi liinan päähän kentälle (kuravelliin). Hyvä idea laittaa ensin ruuna liinan päähän, ihan pikkasen oli energiaa ruunassa... Huomenna töiden jälkeen ratsastan sen kentällä, ja toivon mukaan pikkusisko liikuttaa juoksuttamalla perjantaina. Lauantaina vapaa, sunnuntaina jotain liikutusta, todennäköisesti liinatusta tai kävelylenkki, koska pikkusisko hoitaa silloinkin talleilun. Itse olen Pyryn kanssa Jyväskylässä tuolloin ja siellä menee koko päivä. Rapsu tarvitsisi uudet suitset, koska mokoma rikkoi suitsensa kun karkasi erään ratsastushetken päätteeksi. Puolet suitsista on tallella, loput on jossain pellolla/metsässä/perunamaalla. Vähän jo surffailin valmiiksi, tilaamalla netistä taitaa saada halvemmalla kuin ostamalla jostain paikallisesta, on meinaan aika kalliit hinnat paikallisilla varustemyyjillä. Meksiloiset olisi kivan näköiset, mutta eiköhän men joihin taviksiin päädytä, katsotaan nyt. :-)
Mitään kuviakaan ei ole jakaa teidän kanssanne, valoa ei riitä työpäivän jälkeen eikä oikeastaan keskellä päivääkään, aurinko on pihtaillut tässä viime aikoina tuota valoaan melko roimasti. Loppuun vielä loppupiristys eräästä iloisesta hetkestä hevosen omistajana (kopsasin siis suoraan omalta facebook sivulta).
"Kesken päiväunien raahataan uninen ruuna tarhasta talliin ja viedään ratsastukseen kentälle. Reilu tunnin verran kiltti ruuna tekee mitä pyydetään ja heppatyttö siellä selässä on kovin onnellinen... Kunnes päästään talliin ja ruunan ruputin päättää karata kävelemällä tallista ulos suitset vielä päässään. Hanna jahtaa tätä korvat hörössä kävelemällä pakoon rynnivää hevosta muutaman minuutin, kunnes ruunan rupsutin tajuaa ettei moinen hidas kaksijalkainen mahda tälle Montolan nopeimmalle ruunalle mitään. Lisätään vauhtia raviin ja juostaan seuraavat puolituntia ympäri kenttää, peltoja, perunamaata pitkin (edelleen ne suitset päässä). Tässä vaiheessa on edelleen tärkeää pitää korvat hörössä ja pysyä tallin pihan alueella koko ajan. Annetaan lopulta kiinni kun suitsekin on saatu hajotettua ja jätettyä mihin lie perunapeltoon palasina. On ensiarvoisen tärkeää, ettet anna kiinni sille punanaamaiselle ja kovin hitaalle ihmiselle joka sinua on jo jonkin aikaa jahdannut (huuteleekin kaikkea hävytöntä mennessään, minäkö muka mulkku ruunan retale?), vaan annat sille ihmiselle joka juuri kävelee tilanteeseen. Jostain syystä moinen kuntoliikunta ei riittänyt omistajalle, vaan se raahaa suitset vaihdettua montolan komeimman ruunan kentälle ja pistää vielä liikkumaan?? Kyllä ruunaa ihmetyttää mutta taas hölköttelee menemään korvat pystyssä liinan päässä. Kaikkeen yllämainittuun on nyt kulunut noin 2 ja ½ tuntia. Ruuna on tyytyväinen, omistaja näyttää lähinnä nahistuneelta juurekselta tässä vaiheessa. Loimita hevonen ja juota sille melassivettä palkinnoksi tästä kaikesta. Raahaudu mutaisena ja jalat märkinä autoon ja aja kotiin."
