Kevätkivaa

Pyryn hienoista terveystuloksista on nyt pikkuhiljaa tiputtu jo maankamaralle, aika kauan niitä fiilistelinkin ja leijuin pilvissä :-)

Pienestä sateesta huolimatta suunnattiin tänään metsään ja pellolle koirien kanssa ihan niin, että sain pikkusiskoni kameran kanssa mukaan. Mukana menossa myös Benno.

Ensi viikonloppuna on Pääsiäinen, tieodossa siis koiranäyttelyssä työskentelyä, talleilua, pikkasen töitäkin ja toivon mukaan niistä ihanan lämpimistä keleistä mitä on luvattu nauttimista.

Melissa pääsee tänään pesulle, nyt uskaltaa jo pestä kun piha on vihdoinkin kuiva. Pyryn pesua viiraan vielä, puolentoista viikon päästä on Lahti KV niin pesen sinne sitten kokonaan. Jännää päästä tauon jälkeen näyttelyyn! Lahdesta viikon päähän on sitten Parikkala RN minne otan siskoni koiran Sannin mukaan Pyryn lisäksi. :-)

Loistouutisia

Tättärärää!

Roxier's Snow Blue

lonkat A/A

Kyynäret 0/0

Silmät CEA-vapaa/CEA-vapaa + GENEETTISESTI SILMÄTERVE

DM N/DM

Olen niin onnellinen näistä terveystuloksista, varsinkin tuosta CEA geenitestin tuloksesta, todella iso juttu :-)

Uudessa kodissa

Rapsu nimittäin. Tänään oli tosissaan SE päivä. Hiukan allekirjoittanutta jännitti, varsinkin kun yöllä siirrettiin kelloja tunnilla eteenpäin, että heräänkö ajoissa ettei tarvitse aamulla kiireellä lähteä tallille. "Hyvin" nukutun yön jälkeen olin oikeaan aikaan tallilla, ja siinä aluksi kannoin tavaroita kaverin kanssa autoon ja sitten Rapsu puunaukseen, sekun oli tapansa mukaan taas kuorruttanut itsensä mudalla. Harjaus, loimi selkään ja pintelit jalkoihin (itse käytän Rapsulla pinteleitä kiedottuna kavion rajaan saakka kuljetuksessa, varsinkin näin lyhyillä matkoilla). Hiukka jännitti, että miten se Rapsu sinne koppiin menee, vaikka se onkin aina ollut hyvä lastata. No ongelmahan oli se, että itse meinasin jäädä jalkoihin kun se sinne koppiin niin reippaasti tallusti! Matkasi yhtä varmasti ja tasaisesti kuin aina ennenkin.

Uudella tallilla käveltiin pieni hetki, vähän piti puhista uusille hevostuttaville mutta niin kuin aina, on käytöstavat Rapsulla korrektit joten nätisti käveli. Sitten talliin ottamaan loimet ja pintelit pois, sekä sen jälkeen tarhaan. Asiat tärkeysjärjestykseen, ensin piehtaroidaan n. 10 kertaa ennen kuin edes kiinnitetään huomiota mihinkään muuhun (Rapsu sai piehtaroinnillaan aikaan melkoisen kaatumataudin, jokaikinen hevonen piehtaroi vuoronperään ja useasti). Piehtaroinnin jälkeen oli aikaa katsella ja vähän esitellä kuinka komeasti se askel nousee (muutama pystyynnousu, karatepotku kaikille jaloilla eri ilmansuuntiin ja muuta sellaista pientä). Sitten olikin jo päiväheinien aika, joten tilanne rauhoittui siihen, tyynesti kaikki ryhtyivät syömään :-)

Joo joo voitko lopettaa sen pällistelyn mä yritän syödä!

Siinä sitten laiteltiin tavaroita paikoilleen, katseltiin vähän, että mistä löytyy mitäkin ja samalla toisella silmällä kurkittiin tallin ikkunoista miten se tarhaaminen sujuu. Kovin oli rauhallista meininkiä. Koska Rapsu otti tilanteen niin lunkisti, niin päätin sitten välissä lähteä käymään kotona syömässä, lämmittelemässä ja käyttämässä koirat ulkona. Viskasin kuitenkin ennen tallilta lähtöä loimen Rapsulle niskaan, ilma muuttui melko hyytäväksi ja tuuli yltyi. 

Koirien kanssa käytiin rallattelemassa pellolla ja päätin ottaa ne vielä kyytiin kun lähdin uudestaan myöhemmin tallille. Vähän jännitin miten Rapsu oli sen pari tuntia ollut tarhassa, mutta siellä se oli kovin kotonaan. Tosi hyvillä mielin olen tallipaikan vaihdoksesta! Ainakin ensimmäinen päivä on sujunut paremmin kuin hyvin! Harjasin Rapsun vielä oikein pitkän kaavan mukaan, ja sitten käytiin kentällä kävelemässä (piti vähän puhista ja tanssia, siis oikeesti onko niin korvessa ihmisiäkin??? Ja vielä omilla pihoillaan??? (naapuritalon ihmiset pihatöissä niin sekös se vasta jännää olikin). Sitten Rapsu pääsikin sisälle, oltiin sovittu että Rapsu otetaan sisälle jo valoisaan aikaan ja sen seuraksi otetaan toinen rauhallinen hevonen, kun muuten olisi sisäänpääsy mennyt pimeälle saakka (ei sillä että se normaalisti haittaisi, näin ekana päivänä vaan pelattiin varman päälle). 

Siis onks mul ikkuna???

Rapsu ja tallikaveri jäi molemmat syömään rauhassa heiniä karsinoihinsa, joten rauhallisin mielin (taas kerran) lähdin kotia. Hyvä fiilis tällä hetkellä, oikeasti :-) Vaikka haikea fiilis tuli, kun aamulla katseli tyhjää karsinaa vanhalla tallilla ja tyhjiä paikkoja ja koukkuja, joissa ennen Rapsun tavarat oli. Mutta niin oli kuulemma vanhan tallilaisillakin, oli aamulla hyvästellyt Rapsun haikein mielin. On se kiva ruuna, hurmaa kyllä monet olemuksellaan <3

Muuttopäivä!

Nyt on Rapsun muuttopäivä ovella, kohtapuolin lähden tallille pakkamaan viimeiset tavarat, siistimään hevosen (joka on taatusti mutakerroksen alla) ja laittamaan sen kuljetuskuntoon. Matka ei ole onneksi pitkä (reilu 10 km), mutta Rapsun viimeisestä kuljetuksesta on aika tasantarkkaan 2 vuotta ja 1 kk. Onneksi se on aina ollut hyvä matkustaja (koputtaa puuta, eli omaa päätä), ja melkein 100 starttia juossut hevonen on melko paljon matkustanut elämänsä aikana kopissa, kun päälle laskee kaikki hiittireissut sun muut.

Eilen siivosin vanhalla tallilla tarhan ja katsoin tavarat läpi, pakkailin niitä ja heittelin rikkinäisiä tavaroita roskikseen (miten ihmeessä sitä aina kuvittelee että kylä tällekin rikkinäiselle tavaralle x tulee joskus vielä käyttöä...).

Vielä pari kuvaa eilisestä tarhansiivouskaverista, paljoakaan siitä ei apua kyllä ollut. Nukkui puoliummessa auringonpaisteessa tai sitten pelleili kottikärrien kanssa vaikeuttaen allekirjoittaneen hommia.

"Hei olen Rapsu 14 wee (en 2 vee, vaikka kuvasta vois niin pätelläkin)" 

Se on niin silakka ravurinmallinen, mutta paras juuri sellaisenaan <3

Helmikuu hutahti

Miten helmikuu tuntuu aina puolet lyhyemmältä kuulta kuin muut, vaikka oikeastihan siinä ei ole kuin pari päivää vähemmän verrattuna muihin kuihin.

Paljon on tapahtunut, ja jänniä asioita on vielä edessäpäin.

Helmikuussa Tessu pääsi vihdoin leikkauspöydälle ja kohdun poistoon. Leikkaus meni hyvin, tosin yhtä rumaa tikkausta en ole ikinä nähnyt, en eläimellä kuin ihmiselläkään. Onneksi karvat kasvaa mahaan kovaa vauhtia takaisin, niin kukaan ei sitä arpea näekään. Hinnat oli nousseet puolella siitä, mitä pari vuotta sitten siskoni maksoi nuoremman narttunsa steriloinnista, ja muutenkin tuolla meidän vakkari klinikalla on hinnat nousseet pilviin sen jälkeen kun liittyivät Univet ketjuun. Pitää ihan tosissaan tehdä hintavertailuja, minkälaiset hinnat muilla paikallisilla on. Rokotukset nyt voidaan hoitaa vaikka kunnallisella, muita juttuja pitää harkita minne vie. (Ja taas jutut rönsyilee aasinsiltoja pitkin...) Tessun leikkaukseen vielä palatakseni, viikko leikkauksen jälkeen meni Tessulla hieman vaikeasti, kaulurin sai revittyä pois (ihme houdini) joten Reilu viikon ajan Tessu sai ylleen jos minkälaisia ratkaisuja, jottei päässyt nuolemaan haavaa ja tikkejä. Paras ja kestävin oli omista olohousuistani irti leikattu lahje johon tehtiin hännälle, jaloille ja päälle reiät. Kokovartalo puku päällä Tessu ei päässyt nuolemaan haavaa :-)

Helmikuussa kutsuin myös eläinlääkärin tallille tutkimaan Rapsun, kun huomasin sen sieraimista valuvan paksua limaa. Eläinlääkäri otti verikokeet ja tutki muuten Rapsun siltä osin mitä pystyi. Diagnoosi silmätulehdus molemmissa silmissä, ja jos verikokeista ei löydy mitään, niin alkava pölyallergia. Vähän sitä mitä ounastelinkin itse. Yskiminen ei ollut jatkuvaa, eikä "nuhaista", vaan sellaista köhähtelyä silloin tällöin.

Parin päivän päästä saadut veritulokset (jotka oli muuten priimaa joka osiolta) sai sitten viimeisenkin palasen loksahtamaan paikoilleen asiassa, jota olen viime syksystä asti pohdiskellut. Tallipaikan vaihdos. Koska Rapsu ei pumppaa mahallaan, yski jatkuvasti tai hengitä mitenkään vaikean oloisesti on siis paras vaihtoehto minimoida heti kaikki mahdollinen mikä altistaa pölylle. Esikuivattu heinä olisi paras mahdollinen, mutta se ei ole nykyisellä tallilla mahdollista. Tai olisi omakustanteisesti, mutta Rapsu olisi ainut hevonen joka sitä söisi, joten säilyvyys on seuraava asia joka on esteenä. Laadukas talli-ilma. Nykyinen talli on kahteen osaan jaettu, ja Rapsun puoli on matala (oikeastaan liian matala, jos tarkkoja ollaan) ja _minusta_ tilan mataluus ja ilmanvaihto eivät kohtaa. Lisäksi myös kaura pölyää herkästi, joten ratkaisu Rapsun aamukaurojen närkkimiseenkin löytyi; laihtumisen takia ostin taas greenlinea, ja kun greenlinen turvottaa reiluun määrään vettä ja sekoittaa kaurat kunnolla sekaan öljyn kanssa niin johan aamupöperötkin uppoaa. Eikä pölise. Iltakauroihin Rapsu saakin pellavaa (teen tästäkin sellaista tosi vellimäistä niin saa iltakaurat sinne hyvin sekoitettua). Nykyisellä tallilla heinä ei ole ollut kovin tasalaatuista; on ollut hyvää heinää, ja huonoa pölyävää heinää. Koska en ole itse antamassa jokaikistä annosta heinää Rapsulle, niin en ole voinut taata, että Rapsu saisi joka kerta hyvää heinää.

Siksipä tein päätöksen, että Rapsu vaihtaa tallipaikkaa. Tallimatka pitenee (ei liikaa) mutta talliolosuhteet ja ne kauan kaivatut metsäiset maastoreitit helpottivat päätöksen tekoa. Uudella tallilla on uskomattoman laadukasta kuivaheinää, mutta jos yskiminen jatkuu niin on mahdollista syöttää esikuivattua. Talli on korkeampi ja siellä on parempi ilmanvaihto kuin nykyisellä. Sitten vielä ne extrat mitä hevonen ei välttämättä kaipaa mutta omistaja on kovin innoissaan; pesukarsina, lämmin varustehuone, vessa, iso kenttä. Isot tarhat ja laitumet sekä rauhalliset maastot ovat varmaan niitä asioita, joista hevonen kiittää.

Maaliskuun alussa Pyry pakattiin autoon ja matkattiin Helsinkiin Mevettiin virallisiin terveystutkimuksiin. Matkalla Helsinkiin pysähdyin Elimäen kohdalla ja nappasin kasvattajan kyytiin, ja kuvattiin Pyry ihanassa aurinkoisessa säässä. Tässä olkaapa hyvä, Pyry 1 vuosi, ja 2 kk, kuvaajana Anita Muuronen:

Itse kun näkee koiraa joka päivä, niin ei huomaa niitä muutoksia samalla tavalla, ennen kuin näkee kuvissa! Pyrystä on pikkuhiljaa kasvamassa nuori mies! Oma on aina kaunein ja paras, mutta kyllä oma silmä lepää Pyryssä. On se sellainen aarre <3. Hyvillä mielin terveystarkistuksista lähdettiin, lonkat ja kyynäret lähti kennelliittoon parhaina mahdollisina lausuttaviksi, silmät olivat täysin terveet, niin kuin pentunakin. Eli virallisesti ollaan CEA-vapaita. Otettiin samalla myös geenitestit verikokeina, DM-testi sekä CEA-testi. DM-testi tulikin jo, ja siinäkin Pyry on N/DM, eli kantaja, mutta terve itse. Todella onnellinen ja tyytyväinen olen tuloksiin!

Niin, ja tulihan se takatalvikin, yllä olevat kuvat on otettu 12.3.2014, ja alla oleva revittelykuva 20.3.2014. Reilu viikko siis kuvien ottojen välillä.

Päiväkahviseuraa

Eilen saatiin päiväkahviseuraa; pikkusiskoni ja äitini kävivät meillä kahvilla ja samalla bernipoika Benno pääsi leikkimään Tessun ja Pyryn kanssa. Voi sitä riemua (ja vauhtia...) :-) Kaikista kuvista taas kiitokset pikkusiskolleni (sinin.kuvat.fi)

Sitten se karu todellisuus kun tarkoituksena on ottaa se ihana yhteiskuva kaikista koirista ja allekirjoittaneesta...

Tessu ei kaikesta maanittelusta huolimatta suostunut tulemaan samaan kuvaan pönöttämään, vaan poistui tilanteen tylsyyden todettuaan tekemään jotain aivan muuta. :-) Pari kuvaa saatiin otettua missä Melissa ja  Pyry on samassa kuvassa, muttaniissäkin mummokoiruuden varpaita palelee... Niinpä lopetettiin tämä lyhyt kuvaussessio hyvinkin lyhyeen :-D

Lopuksi vielä kuva maailman parhaasta mummokoiruudesta, ikää kuvassa 9 vuotta, 4 kuukautta.

Pakkasia ja talon lämmitystä

Pakkaset paukkuu mutta meitä ei haittaa, onneksi reilu vuosi sitten ostettiin Tiilerin varaava takka ja naapurin ammattimuurari sen kävi meille muuraamassa, on nimittäin huomattavan paljon lämpöisempänä pysynyt koko talo! Olen saattanut jossain vaiheessa asiasta jo mainitakin, mutta meillähän KOKO talo lämpiää puulla. Ostettiin tämä talo kesällä 2011, ja silloin pannuhuoneessa oli paikallaan alkuperäinen öljykattila, eli vuosimallia 1969. Sekin öljykattila oli kaksipesäinen, joka tarkoitti sitä, että kattilalla pystyy lämmittämään myös puulla, eikä vain öljyllä. Tämä alkuperäinen kattila kuitenkin sanoi itsensä irti heti ensimmäisenä talvena, ja uuden kattilan ostaminen tulikin hieman suunniteltua aiemmin tähän talouteen. Ehdoton asia uudellekin kattilalle oli se, että sen on oltava kaksipesäinen. Meillä on ns. ilmaiset puut, eli puuta saa niin paljon kun vain jaksaa tehdä ja roudata, joten sen takia meidän taloudessa suositaan puulla lämmitystä. Säästyy nekin eurot johonkin muuhun mitä öljyyn joutuisi laittamaan. ;-). Uuden kattilan yhteydessä ostettiin myös isompi lämminvesivaraaja, jotta saataisiin lämmin vesi riittämään pidempään. Meillä ei siis öljyä ole talossa käytetty melkein kahteen vuoteen, syksyllä 2011 otettiin 1500 litraa öljyä, ja jossain vaiheessa keväällä 2012 se loppui, ja sitä ei ole sen jälkeen tilattu.

Näin talvisin meillä siis palaa puuta, melko mieletön määrä mutta kun omalle työlle ei lasketa hintaa, niin on se meille ilmaista. Aamuisin yleensä mies laittaa kattilaan tulet (kun hän menee aikaisemmin töihin kuin minä) ja minä jatkan herättyäni veden lämmittämistä niin kauan kunnes lämminvesivaarajassa on mielellään 80 asteista vettä. Ja illalla sama toistuu yötä vasten. Tällaisilla pakkasilla, niin kuin nyt on jo pidemmän aikaa ollut, lämpiää tuo meidän olohuoneessa oleva varaava takka melkeinpä joka ilta. Talomme ah niin ihanan isot ja paljon luonnon valoa antavat ikkunat ovat kuitenkin vanhat ikkunat, ja suuret. Siis oikeasti, lattiasta kattoon. Kauniit, mutta näin talvisin kovin epäkäytännölliset... Joudumme siis hieman enemmän panostamaan lämmitykseen talvi-aikaan. Uskoisin, että jos talossamme olisi kaikki ikkunat pienempiä (ja ei ehkä niin vetoisia) ei tuota takkaa tarvitsisi niin usein lämmittää, ehkä joka toinen päivä riittäisi. Tietysti tällainen lämmitystyyli sitoo tänne kotiin, mutta toisaalta, niin sitoo nuo eläimetkin. Harvoinhan on sellaisia tilanteita, että meistä ihmisistä ei kumpikaan olisi koko päivänä kotona. Joten samalla tämän talon lämmittää kun elukat hoitelee ennen töitä/töiden jälkeen.

Montaa meidän tuttuamme myös saattaa naurattaa mokoma puulla lämmitys, kun helpommallakin pääsisi jos vain tilaisi öljyä ja antaisi öljyn lämmittää talon. Tosiasia kuitenkin on se, että meidän talossa menisi varmasti se 3000 l öljyä vuoteen, ja jos öljyn hinta on tällä hetkellä reilusti yli 1 €/l niin jokainen voi laskea minkä säästön me vuositasolla tässä tehdään. Hyvä juttuhan tässä meidän talossa on myös se, että sähköähän meillä ei mene kuin kodinkoneisiin, valoihin jne. Kun patteritkin on vesikiertoisia, ja se vesi tulee vielä omasta kaivosta, on yleisesti ottaen kulut suhteellisen pienet verrattuna moneen uudempaan taloon, jossa pahimmassa tapauksessa on pelkkä sähkölämmitys. Meidän sähkölaskut on yleisesti ottaen talviaikaan (ja kahdelta kuukaudelta) satasen. Kauhulla aina kuuntelen kavereita, joiden sähkölaskut saattaa olla yhdeltä kuukaudelta useamman satasen.

Jääpähän rahaa muuhun, omalla kohdalla se tarkoittaa tämän eläinlauman elättämistä ja harrastamista, miehen kohdalla harrastamista noiden moottoroitujen vempainten kanssa. Ja voin sanoa, että jos asuttaisiin jossain omakotitalossa, jossa kulut olisivat paljon suuremmat, olisi hevosen pitäminen kovin hankalaa, ehkä jopa mahdotonta taloudellisesti ajatellen.

Tähän kuvaan ja tunnelmaan on hyvä lopettaa, meillä koiratkin (turkeistaan huolimatta) viihtyy takkatulen ääressä :-) Laadultaan kuva on nyt kännykällä napsaistu.