Päiväkahviseuraa

Eilen saatiin päiväkahviseuraa; pikkusiskoni ja äitini kävivät meillä kahvilla ja samalla bernipoika Benno pääsi leikkimään Tessun ja Pyryn kanssa. Voi sitä riemua (ja vauhtia...) :-) Kaikista kuvista taas kiitokset pikkusiskolleni (sinin.kuvat.fi)

Sitten se karu todellisuus kun tarkoituksena on ottaa se ihana yhteiskuva kaikista koirista ja allekirjoittaneesta...

Tessu ei kaikesta maanittelusta huolimatta suostunut tulemaan samaan kuvaan pönöttämään, vaan poistui tilanteen tylsyyden todettuaan tekemään jotain aivan muuta. :-) Pari kuvaa saatiin otettua missä Melissa ja  Pyry on samassa kuvassa, muttaniissäkin mummokoiruuden varpaita palelee... Niinpä lopetettiin tämä lyhyt kuvaussessio hyvinkin lyhyeen :-D

Lopuksi vielä kuva maailman parhaasta mummokoiruudesta, ikää kuvassa 9 vuotta, 4 kuukautta.

Pakkasia ja talon lämmitystä

Pakkaset paukkuu mutta meitä ei haittaa, onneksi reilu vuosi sitten ostettiin Tiilerin varaava takka ja naapurin ammattimuurari sen kävi meille muuraamassa, on nimittäin huomattavan paljon lämpöisempänä pysynyt koko talo! Olen saattanut jossain vaiheessa asiasta jo mainitakin, mutta meillähän KOKO talo lämpiää puulla. Ostettiin tämä talo kesällä 2011, ja silloin pannuhuoneessa oli paikallaan alkuperäinen öljykattila, eli vuosimallia 1969. Sekin öljykattila oli kaksipesäinen, joka tarkoitti sitä, että kattilalla pystyy lämmittämään myös puulla, eikä vain öljyllä. Tämä alkuperäinen kattila kuitenkin sanoi itsensä irti heti ensimmäisenä talvena, ja uuden kattilan ostaminen tulikin hieman suunniteltua aiemmin tähän talouteen. Ehdoton asia uudellekin kattilalle oli se, että sen on oltava kaksipesäinen. Meillä on ns. ilmaiset puut, eli puuta saa niin paljon kun vain jaksaa tehdä ja roudata, joten sen takia meidän taloudessa suositaan puulla lämmitystä. Säästyy nekin eurot johonkin muuhun mitä öljyyn joutuisi laittamaan. ;-). Uuden kattilan yhteydessä ostettiin myös isompi lämminvesivaraaja, jotta saataisiin lämmin vesi riittämään pidempään. Meillä ei siis öljyä ole talossa käytetty melkein kahteen vuoteen, syksyllä 2011 otettiin 1500 litraa öljyä, ja jossain vaiheessa keväällä 2012 se loppui, ja sitä ei ole sen jälkeen tilattu.

Näin talvisin meillä siis palaa puuta, melko mieletön määrä mutta kun omalle työlle ei lasketa hintaa, niin on se meille ilmaista. Aamuisin yleensä mies laittaa kattilaan tulet (kun hän menee aikaisemmin töihin kuin minä) ja minä jatkan herättyäni veden lämmittämistä niin kauan kunnes lämminvesivaarajassa on mielellään 80 asteista vettä. Ja illalla sama toistuu yötä vasten. Tällaisilla pakkasilla, niin kuin nyt on jo pidemmän aikaa ollut, lämpiää tuo meidän olohuoneessa oleva varaava takka melkeinpä joka ilta. Talomme ah niin ihanan isot ja paljon luonnon valoa antavat ikkunat ovat kuitenkin vanhat ikkunat, ja suuret. Siis oikeasti, lattiasta kattoon. Kauniit, mutta näin talvisin kovin epäkäytännölliset... Joudumme siis hieman enemmän panostamaan lämmitykseen talvi-aikaan. Uskoisin, että jos talossamme olisi kaikki ikkunat pienempiä (ja ei ehkä niin vetoisia) ei tuota takkaa tarvitsisi niin usein lämmittää, ehkä joka toinen päivä riittäisi. Tietysti tällainen lämmitystyyli sitoo tänne kotiin, mutta toisaalta, niin sitoo nuo eläimetkin. Harvoinhan on sellaisia tilanteita, että meistä ihmisistä ei kumpikaan olisi koko päivänä kotona. Joten samalla tämän talon lämmittää kun elukat hoitelee ennen töitä/töiden jälkeen.

Montaa meidän tuttuamme myös saattaa naurattaa mokoma puulla lämmitys, kun helpommallakin pääsisi jos vain tilaisi öljyä ja antaisi öljyn lämmittää talon. Tosiasia kuitenkin on se, että meidän talossa menisi varmasti se 3000 l öljyä vuoteen, ja jos öljyn hinta on tällä hetkellä reilusti yli 1 €/l niin jokainen voi laskea minkä säästön me vuositasolla tässä tehdään. Hyvä juttuhan tässä meidän talossa on myös se, että sähköähän meillä ei mene kuin kodinkoneisiin, valoihin jne. Kun patteritkin on vesikiertoisia, ja se vesi tulee vielä omasta kaivosta, on yleisesti ottaen kulut suhteellisen pienet verrattuna moneen uudempaan taloon, jossa pahimmassa tapauksessa on pelkkä sähkölämmitys. Meidän sähkölaskut on yleisesti ottaen talviaikaan (ja kahdelta kuukaudelta) satasen. Kauhulla aina kuuntelen kavereita, joiden sähkölaskut saattaa olla yhdeltä kuukaudelta useamman satasen.

Jääpähän rahaa muuhun, omalla kohdalla se tarkoittaa tämän eläinlauman elättämistä ja harrastamista, miehen kohdalla harrastamista noiden moottoroitujen vempainten kanssa. Ja voin sanoa, että jos asuttaisiin jossain omakotitalossa, jossa kulut olisivat paljon suuremmat, olisi hevosen pitäminen kovin hankalaa, ehkä jopa mahdotonta taloudellisesti ajatellen.

Tähän kuvaan ja tunnelmaan on hyvä lopettaa, meillä koiratkin (turkeistaan huolimatta) viihtyy takkatulen ääressä :-) Laadultaan kuva on nyt kännykällä napsaistu.

Tessun synttäripäivä

Eilinen vapaapäivä sujuikin rattoisasti eläinten parissa. Eilen oli myös Tessun 2 vuotispäivä, nopeasti se aika vierii. Pikkusiskon piti tulla ottamaan viralliset kaksivuotiskuvat, mutta aikataulujen mennessä ristiin jäi kuvaaminen minulle (ja vanhalle huonolle kameralle jota allekirjoittanut ei todellakaan osaa käyttää muulla kuin automaattisäädöllä :-) )

Heti aamupäivästä ulkoiltiin pihalla pitkän kaavan mukaa, kunnes kaveri tuli kahville. Yritin napsia muutamia kuvia Tessusta, mutta ongelmana oli ensinnäkin A) keppi ja jääpalat oli huomattavan paljon mielenkiintoisempia kuin kameran kanssa hyppivä akka, B) Pyry tulee iholle, siis kirjaimellisesti iholle jos kyykistyn hakemaan parempaa kuvakulmaa C) -15 pakkasastetta ja kamerankäyttö tumpuilla ei oikein aina ole hyvä yhdistelmä. No saatiin yksi kuva Tessusta jossa se hetken aikaa istui paikoillaan (tosin mummokoira on siinäkin taustalla). Ja muutamama "hieman" tärähtänyt otos kun junnukoirilla oli painit menossa. 

 Hurrrrja peto Pyry

 Ja tällaisia kuvia tuli miljoona...

 Koirat nauttii pakkasesta, mummokoiraa tosin paleltaa tassuja, se kun ei harrasta yletöntä liikkumista ja riehumista vaan hyvinkin paljon seisoskelee paikoillaan. Siksipä mummokoira pääsee sisälle enemmän lämmittelemään, ja junnut saa painaa aidatulla pihalla omaa ralliaan. Mutta kyllä on ihanan valoisaa! Ja eilen sen huomasi, kuinka paljon päivä onkaan jo pidentynyt, eilen ajelin tallilta pois hieman ennen neljää ja oli aivan valoisaa. Ihana kevät ja kesä on tulossa :-).

Tallilla vierähti myös useampi tunti, käytiin pitkällä maastoreissulla Rapsun kanssa, eihän tuolla käyntiä kovempaa oikein voi mennä, ja sekös ruunaa välillä rassaa. Väkirehut on aika minimissä tällä hetkellä, kun ei kulutuskaan ole suuri (säännöllisestä liikutuksesta huolimatta). Kaveri on maastoillut nyt kerta viikkoon, itsekin olen yrittänyt käydä sen kerta viikkoon joten kaksi kertaa viikossa pääsee Rapsukin nykyisin maastoon, ja eron huomaa kyllä heti! Pöllöily on hävinnyt melkein kokonaan. Vielä kun itse pääsisi eroon ärsyttävästä pälyilystä, tuleeko sieltä auto/moottorikelkka/crossipyörä, traktori jossain ahtaassa välikössä. Ärsyttää vaan suunnattomasti, kun autoilijat eivät kunnioita yhtään hevosia. Mihin on jäänyt se ymmärrys että hevonen on eläin, ja se turvallisin maastoratsukin voi säikähtää jos kapeassa kohdassa ohitetaan kuuttakymppiä se hevonen. Kyllä se hevonenkin saa peltiä kasaan vielä pahemmin kuin hirvi jos se siihen konepellille hyppää. Ja lisäksi siinä on vaarassa vielä se ihmishenkikin. Voi huokaus kun olisikin sellaiset ihanat metsämaastot jossa ei tarvitsisi jatkuvasti miettiä liikennettä.

Vuosi 2014

Näitähän nyt on näkynyt jokaikisessä blogissa, mitä lupasit uudelle vuodelle, onko tavoitteita jne. Yleensä en tee itselleni mitään uuden vuoden lupauksia, koska rikon ne aina. Siis lupaukset jotka olen tehnyt itseäni kohtaan, valitettavasti.

Tänä vuonna kuitenkin ajattelin, että olisi hyvä luvata joitakin asioita;

1) Minulla on viimeisen vuoden aikana ollut tallilla Rapsun kanssa hirveä suorittaminen, putsaa karsina nopeasti ratsasta ja hoida kaikki asiat kahdessa tunnissa jne. Pysähdyin ajattelemaan asiaa, kun lähdin juuri ennen joulua maastoon; Rapsu muutaman kerran kokeili peilijäässä olevalla tiellä onko pakko mennä, ja teki oman bravuurinsa; penen yläpystyn kautta ympäri ja kiitokäyntiä kohti tallia. Tien pinnan liukkaudesta johtuen en saanut tahtoani läpi Rapsulle, ja kun se huomasi että nytpä se akka hermostuu niin lykkäsi vettä myllyyn ja peruutteli ojiin ja lopulta joka suuntaan. Lopputuloksena oli peilijäällä hyppivä ja peruuttava hevonen jolla ei edes ne hokit enää pitäneet kunnolla alla. Tässä vaiheessa luovutin (KYLLÄ, luovutin) ja suuntasin yhdelle pellolle ratsastamaan (silloin oli vielä lunta ja pellolla suhteellisen hyvä pohja mennä). Ratsastin ruunan hikeen, kun ajattelin siinä vimmassa että nytpähän saat sitä liikuntaa mitä olit kaivannut. Lopetin kuitenkin ratsastuksen siihen että molemmilla oli hyvä ja rento olla. Paska maku vain jäi suuhun tästä reissusta, ja varoitinkin kaveriani joka on nyt kerta viikkoon käynyt maastoilemassa että Rapsu oli TÄYSI SIKA. No muutaman päivän päästä sain viestin kaveriltani; Rapsu oli aivan ihana, kerran yritti kääntyä kotiin mutta muuten oli todella kiva! Tässä vaiheessa jopa minä ymmärsin, että vika saattaapi olla satulan ja kypärän välissä. Härkää sarvista ja seuraavan kerran kun menin maastoon, nappasin ohjat löysälle ja otin oikein satulan etukaaresta kiinni ja ajattelin, että nyt en häiritse hevosta istunnallani tai ohjista millään tavalla. Luotan siihen hevoseen että se menee eteenpäin kun niin pyydän ja että se ei tänään pelleile. Ja mitä tapahtui, hevonen käveli koko maastolenkin rennosti,kertaakaan temppuilematta. Niinpä tein päätöksen (ja sanotaan vaikka että lupauksen) että aioin antaa Rapsulle enemmän aikaa, luoda uusiksi suhdetta joka on selkeästi tässä vuoden varrella kärsinyt ja olla kärsivällisempi. Miten sitä aina unohtaakin ne asiat, joista muille sanoo ja varoittelee. Maltilla pääsee herkän hevosen kanssa parempiin ja rauhallisempiin tuloksiin kuin kiivastumalla ja hermoilemalla. AAMEN.

2) Syö vähemmän karkkia ja enemmän terveellistä ruokaa (uskokoon ken tahtoo).

TAVOITTEET

Nämä on ehkä helpoin listata eläin kerrallaan :-) Muihin asioihin liittyviä tavoitteita ei taida ollakaan?

Melissa

Tavoitteena on pysyä vetreänä vanhuksena. Ja tehdä välillä pikku temppuja mummonkin mielenvirkeyden ylläpitämiseksi. Ja toivon mukaan päästään kesällä vielä veteraanikehiin. :-) Melissan oma tavoite on todennäköisesti syödä hyvin ja paljon, ja haukkua mahdollisimman paljon nuorisolle.

Tessu

Tessun kohdalla tavoite on pysyä totta kai myös terveenä, ja lisäksi tuolle pikkuoravalle voisi yrittää opettaa muutaman kivan tempun. Jotain oikeasti humoristisia temppuja.

Pyry

Pyryn kohdalla tavoitteita sitten onkin enemmän, onhan se minun "ykköskoira" tällä hetkellä. Terveystutkimukset vaikka heti nyt alkuvuodesta. Näyttelyistä ensimmäinen SERT olisi tosi kiva. Muun harrastamisen saralla TOKOn aloittaminen. Tänään sen päätin, että nyt on aika hyödyntää tuon koiran potentiaali myös muualla kuin näyttelyissä, koska omasta mielestäni Pyryssä on potentiaalia oikein kivaksikin harrastuskoiraksi. Oma treeniporukka lupasikin jo, että vaikka he PK-puolelle tähtäävät ja kisaavatkin, niin ottavat toko-puolen sääntökirjan kauniiseen käteen ja ruvetaan hommiin. Niin ja se terveenä pysyminen kuuluu Pyrynkin tavoitteisiin.

Rapsu

Pysytään liikkeessä. Eli liikutusta se 5 krt viikossa. Tavoitteena ratsastuksessa niin kentällä kuin maastossakin rento ja mielellään työskentelevä hevonen. Rauhallisuus niin minulle kuin Rapsulle, turha höseltäminen ja kiire pois. Ei väliä kulkeeko Rapsu koskaan oikeassa muodossa tai laukkaako se koskaan muuta kuin nelitahtista laukkaa vasempaan kierrokseen, kunhan se kulkee rennosti ja mielellään, eikä niskat väärin päin jännittyneenä. Terveenä pysyminen ja hauskuuden ylläpitäminen tässäkin harrastuksessa.

Minä itse

Asetetaan nyt jotain tavoitteita itsellenikin, vaikka saatan ne helpommin rikkoa kuin esimerkiksi noita yllämainittuja eläimiä kohtaan luotuja tavoitteita... Parempi kunto. Ei siis laihdutusta tai himourheilua, vaan että saisin kehitettyä itselleni paremman kunnon ihan näiden omien harrastusten kautta. Lupaan myös olla aktiivisempi tuossa omassa yhdistyksessäkin tänä vuonna.

Katsotaan sitten vuoden lopussa mitkä tavoitteet toteutui ja mitkä lupaukset piti... Kaikille kuitenkin onnellista uutta vuotta ja iloitkaa niistä omista lemmikeistänne!