Helmikuu hutahti

Miten helmikuu tuntuu aina puolet lyhyemmältä kuulta kuin muut, vaikka oikeastihan siinä ei ole kuin pari päivää vähemmän verrattuna muihin kuihin.

Paljon on tapahtunut, ja jänniä asioita on vielä edessäpäin.

Helmikuussa Tessu pääsi vihdoin leikkauspöydälle ja kohdun poistoon. Leikkaus meni hyvin, tosin yhtä rumaa tikkausta en ole ikinä nähnyt, en eläimellä kuin ihmiselläkään. Onneksi karvat kasvaa mahaan kovaa vauhtia takaisin, niin kukaan ei sitä arpea näekään. Hinnat oli nousseet puolella siitä, mitä pari vuotta sitten siskoni maksoi nuoremman narttunsa steriloinnista, ja muutenkin tuolla meidän vakkari klinikalla on hinnat nousseet pilviin sen jälkeen kun liittyivät Univet ketjuun. Pitää ihan tosissaan tehdä hintavertailuja, minkälaiset hinnat muilla paikallisilla on. Rokotukset nyt voidaan hoitaa vaikka kunnallisella, muita juttuja pitää harkita minne vie. (Ja taas jutut rönsyilee aasinsiltoja pitkin...) Tessun leikkaukseen vielä palatakseni, viikko leikkauksen jälkeen meni Tessulla hieman vaikeasti, kaulurin sai revittyä pois (ihme houdini) joten Reilu viikon ajan Tessu sai ylleen jos minkälaisia ratkaisuja, jottei päässyt nuolemaan haavaa ja tikkejä. Paras ja kestävin oli omista olohousuistani irti leikattu lahje johon tehtiin hännälle, jaloille ja päälle reiät. Kokovartalo puku päällä Tessu ei päässyt nuolemaan haavaa :-)

Helmikuussa kutsuin myös eläinlääkärin tallille tutkimaan Rapsun, kun huomasin sen sieraimista valuvan paksua limaa. Eläinlääkäri otti verikokeet ja tutki muuten Rapsun siltä osin mitä pystyi. Diagnoosi silmätulehdus molemmissa silmissä, ja jos verikokeista ei löydy mitään, niin alkava pölyallergia. Vähän sitä mitä ounastelinkin itse. Yskiminen ei ollut jatkuvaa, eikä "nuhaista", vaan sellaista köhähtelyä silloin tällöin.

Parin päivän päästä saadut veritulokset (jotka oli muuten priimaa joka osiolta) sai sitten viimeisenkin palasen loksahtamaan paikoilleen asiassa, jota olen viime syksystä asti pohdiskellut. Tallipaikan vaihdos. Koska Rapsu ei pumppaa mahallaan, yski jatkuvasti tai hengitä mitenkään vaikean oloisesti on siis paras vaihtoehto minimoida heti kaikki mahdollinen mikä altistaa pölylle. Esikuivattu heinä olisi paras mahdollinen, mutta se ei ole nykyisellä tallilla mahdollista. Tai olisi omakustanteisesti, mutta Rapsu olisi ainut hevonen joka sitä söisi, joten säilyvyys on seuraava asia joka on esteenä. Laadukas talli-ilma. Nykyinen talli on kahteen osaan jaettu, ja Rapsun puoli on matala (oikeastaan liian matala, jos tarkkoja ollaan) ja _minusta_ tilan mataluus ja ilmanvaihto eivät kohtaa. Lisäksi myös kaura pölyää herkästi, joten ratkaisu Rapsun aamukaurojen närkkimiseenkin löytyi; laihtumisen takia ostin taas greenlinea, ja kun greenlinen turvottaa reiluun määrään vettä ja sekoittaa kaurat kunnolla sekaan öljyn kanssa niin johan aamupöperötkin uppoaa. Eikä pölise. Iltakauroihin Rapsu saakin pellavaa (teen tästäkin sellaista tosi vellimäistä niin saa iltakaurat sinne hyvin sekoitettua). Nykyisellä tallilla heinä ei ole ollut kovin tasalaatuista; on ollut hyvää heinää, ja huonoa pölyävää heinää. Koska en ole itse antamassa jokaikistä annosta heinää Rapsulle, niin en ole voinut taata, että Rapsu saisi joka kerta hyvää heinää.

Siksipä tein päätöksen, että Rapsu vaihtaa tallipaikkaa. Tallimatka pitenee (ei liikaa) mutta talliolosuhteet ja ne kauan kaivatut metsäiset maastoreitit helpottivat päätöksen tekoa. Uudella tallilla on uskomattoman laadukasta kuivaheinää, mutta jos yskiminen jatkuu niin on mahdollista syöttää esikuivattua. Talli on korkeampi ja siellä on parempi ilmanvaihto kuin nykyisellä. Sitten vielä ne extrat mitä hevonen ei välttämättä kaipaa mutta omistaja on kovin innoissaan; pesukarsina, lämmin varustehuone, vessa, iso kenttä. Isot tarhat ja laitumet sekä rauhalliset maastot ovat varmaan niitä asioita, joista hevonen kiittää.

Maaliskuun alussa Pyry pakattiin autoon ja matkattiin Helsinkiin Mevettiin virallisiin terveystutkimuksiin. Matkalla Helsinkiin pysähdyin Elimäen kohdalla ja nappasin kasvattajan kyytiin, ja kuvattiin Pyry ihanassa aurinkoisessa säässä. Tässä olkaapa hyvä, Pyry 1 vuosi, ja 2 kk, kuvaajana Anita Muuronen:

Itse kun näkee koiraa joka päivä, niin ei huomaa niitä muutoksia samalla tavalla, ennen kuin näkee kuvissa! Pyrystä on pikkuhiljaa kasvamassa nuori mies! Oma on aina kaunein ja paras, mutta kyllä oma silmä lepää Pyryssä. On se sellainen aarre <3. Hyvillä mielin terveystarkistuksista lähdettiin, lonkat ja kyynäret lähti kennelliittoon parhaina mahdollisina lausuttaviksi, silmät olivat täysin terveet, niin kuin pentunakin. Eli virallisesti ollaan CEA-vapaita. Otettiin samalla myös geenitestit verikokeina, DM-testi sekä CEA-testi. DM-testi tulikin jo, ja siinäkin Pyry on N/DM, eli kantaja, mutta terve itse. Todella onnellinen ja tyytyväinen olen tuloksiin!

Niin, ja tulihan se takatalvikin, yllä olevat kuvat on otettu 12.3.2014, ja alla oleva revittelykuva 20.3.2014. Reilu viikko siis kuvien ottojen välillä.